Euroopanin unionin päästökauppajärjestelmä vietti alkuvuodesta 15-vuotissynttäreitään. Onko juhlaan aihetta? Päästöoikeuksia on ollut tarjolla liikaa, ja niiden hinta laahasi pitkään pohjamudissa. Korjaako uusi lisäosa ongelman?

Hyvän sään aikana -podcastissa pohditaan päästökaupan historiaa ja tulevaisuutta.

Euroopan union päästökauppa käynnistyi 15 vuotta sitten. Energiantuotannon, teollisuuden ja EU:n sisäisten lentojen yhteispäästöille on asetettu raja, joka alenee vuosittain. Markkinoille lasketaan vuosittain päästöoikeuksia, ja yritysten on hankittava niitä itselleen päästöjään vastaava määrä.

Päästöoikeuksilla voi käydä kauppaa, ja päästöoikeuden hinta elää kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Jos yritys vähentää päästöjään, se voi säästää rahaa tai jopa tienata lisää myymällä käyttämättömät päästöoikeutensa eteenpäin. Jos päästöjen vähentäminen on liian kallista tai mahdotonta, se voi ostaa niitä itselleen lisää.

”Nerokkuus syntyy siitä, että järjestelmä mahdollistaa kustannustehokkaan päästöjen vähentämisen”, sanoo Sitran asiantuntija Samuli Puroila Hyvän sään aikana -podcastissa.

Päästöoikeuden hinta on kuitenkin ollut pitkään alhainen, eikä se ole juuri kannustanut muuttamaan liiketoimintaa vähäpäästöisemmäksi. Alhainen hinta on johtunut Puroilan muun muassa siitä, ettei järjestelmää ole rakennettu reagoimaan ulkopuolelta tuleviin shokkeihin.

”Kun meille tuli vuonna 2008 finanssikriisi, päästöoikeuksien kysyntä putosi ja niistä muodostui suuri ylijäämä markkinoille. Ja koska oikeuksia oli paljon tarjolla ja niille ei ollut ostajaa, niiden hinta putosi.”

Myös kaikkien päästöjen enimmäismäärä eli päästökatto on asetettu liian korkealle, Puroila sanoo.

Ylijäämän aiheuttamia ongelmia ratkaisemaan kehitettiin lisäosa, joka otettiin käyttöön vuonna 2019. Niin sanotun markkinavakausvarannon tarkoituksena on imuroida ylimääräisiä päästöoikeuksia pois markkinoilta ja näin nostaa oikeuden hintaa.

Kuuntele jakso alta.