Kommentti: On tuskastuttavan vaikeaa selvittää kulkuneuvojen ilmastovaikutuksia

Sanat ja kuva: Elli Harju

Toimittaja Elli Harju matkusti joulukuun alussa Pariisista Suomeen yli 40 tuntia maa- ja meriteitse: ensin junalla Saksan pohjoisrajalle, josta laiva toi Itämeren yli Helsinkiin. Harju pohtii, mitä lentämisen vähentäminen vaatisi.

Kello oli kahdeksan itsenäisyyspäivän aamuna. Astelin 30 tunnin laivamatkan jälkeen kannelle ja näin Helsingin saariston. Tervehdin kannella auringonnousua katselevaa miestä. Hetken juteltuamme tajusimme, että olemme laivalla samasta syystä: välttelemme lentämistä ja sen suuria hiilidioksidipäästöjä.

Tutkijana työskentelevä mies kertoi päättäneensä muutama vuosi sitten, ettei enää lennä. Hän oli esimerkiksi matkustanut työmatkalle laivalla Tanskasta Islantiin. Nyt hän asui Saksassa, ja oli matkalla Tampereelle konferenssiin.

Vielä 10–15 vuotta sitten oli ihan tavallista, että koululaiskuoro matkusti laivalla ja bussilla esiintymismatkalle Saksaan tai nuorten urheilujoukkue kisoihin Ruotsiin. Lentojen hinnat ovat kuitenkin pudonneet ja lentäminen yleistynyt. Suomessa lennetään työmatkalle Helsingistä Joensuuhun. New Yorkiin pääsee nyt kahdellasadalla eurolla, kun vielä muutama vuosi sitten matkasta piti pulittaa moninkertainen summa.

Lentämisen ongelmallisuudesta keskustellaan nyt ahkerasti. Suuri syy on Ruotsin keväinen päätös lisätä lentolipun hintaan lentovero, jota perustellaan päästöjen hillitsemisellä. Verotus on ollut merkittävä ajatusmallin muutos, koska lentäminen on ollut pitkälti poissa sääntelyn piiristä. Lentopolttoaine on koko maailmassa verotonta, eikä lentojen päästöjä oteta huomioon päästövähennystavoitteissa. EU:n sisäiset lennot ovat päästökaupan piirissä, mutta päästöoikeuksien hinnat ovat matalia.

Kuluttajan pää on pyörällä. Hetkessä totuttiin siihen, että kaikkialle voi lentää halvalla koko ajan. Samalla on tullut yhä vahvempaa tutkimusnäyttöä siitä, että lentäminen tuottaa valtavasti ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia.

Olin syksyn töissä Pariisissa ja yhteiskunnallisesta keskustelusta viisastuneena halusin tulla lentämättä takaisin Suomeen. Pohdin reittiä junalla tai bussilla Tukholmaan, ja sieltä laivalla Turkuun. Yli vuorokauden bussi- tai junamatka ei houkuttanut, ja uskon monen lennolle vaihtoehtoja etsivän matkasuunnitelman tyssäävän juuri pitkään istumisaikaan. Päätin kokeilla jotain muuta, ja ostin junamatkan Pariisista Saksan Travemundeen, ja sieltä laivamatkan Helsinkiin. Oliko se parempi kuin lento?

No, laskelmat vaihtelevat.

Finnairin laskurin mukaan yhtiön lentokoneella edestakaisella matkalla Pariisista Helsinkiin syntyy 174 kiloa hiilidioksidia per henkilö. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO kertoo vastaavaksi luvuksi 355 kiloa. Saksalainen päästöjä laskeva ja kompensoiva järjestö Atmosfair kertoo eri konetyyppien ja lentoyhtiöiden päästöarvioita: laskurin mukaan keskimäärin lento synnyttää henkilöä kohden yli 700 kiloa hiilidioksidia.

Edestakainen laivamatka Saksasta Suomeen tuottaa Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) laskelmien mukaan 295 kiloa hiilidioksidia matkustajaa kohden. Juna on laskurista riippumatta ilmastoystävällisin, esimerkiksi VTT:n arvoilla laskettuna 440 kilometriä junalla synnyttää vain kilon hiilidioksidia. Ilmaston kannalta junalla kannattaisi siis liikkua mahdollisimman suuri osa matkasta.

Kysyin päästövertailuun apua muutamalta asiantuntijalta. Vertailu on heillekin vaikeaa, koska laskelmien taustalla on erilaisia oletuksia ja laskutapoja. Aalto-yliopiston tutkija ja konsulttiyritys D-matin toimitusjohtaja Michael Lettenmeier sanoi käyneensä läpi ICAO-laskelmien taustaoletuksia ja löysi sieltä useita asioita, jotka hän tulkitsee ”kotiinpäin vetämiseksi tai ainakin joiltakin osin tulosten alakanttiarvioiksi”.

“Nyrkkisääntöinä sanoisin, että mitä nopeampi matka, sitä suuremmat päästöt – kun puhutaan samanpituisesta matkasta”, Lettenmeier sanoi.

Vertailu on asiantuntijoillekin vaikeaa, koska laskelmien taustalla on erilaisia oletuksia ja laskutapoja.

Kansainvälinen ilmakuljetusliitto IATA arvioi lentoliikenteen kaksinkertaistuvan 20 vuodessa. Ilmaston kannalta arvio on hälyttävä.

Nähtäväksi jää, ovatko ihmiset valmiita luopumaan yltiöpäisestä lentämisestä. Vähentäminen vaatisi toimintatapojen muutoksen. Tai sitten poliittisesti tehtävä lentolippujen hinnankorotus pakottaa muutokseen.

Ellei vähäpäästöisesti toimivan lentokoneen kehitys ota nopeita harppauksia, pitäisi totuttautua lähilomiin, etäpalavereihin tai pitkiin matkustusaikoihin. Esimerkiksi laivalla tapaamani tutkija ei menettänyt laivamatkan vuoksi yhtään työpäivää. Laiva lähti myöhään tiistai-iltana ja saapui satamaan torstaiaamuna, ja keskiviikkopäivän hän teki töitä laivassa. Toisaalta laivamatkan voi pitää lomana: käydä kuntosalilla, saunassa ja brunssilla.

Maantieteellisistä syistä suomalaisille laiva tai lentokone on tärkeä kulkuneuvo. Laivojenkin hiilidioksidipäästöt ovat vielä suuret. Turku-Tukholma-väliä seilaava Viking Grace on kuitenkin huomattavasti vähäpäästöisempi kuin vanhemmat sisarensa. Itämerellä rahtia ja matkustajia kuljettava Finnlines päätti viime vuonna pidentää laivojaan, jotta niihin mahtuisi kerralla enemmän ja laivoista tulisi energiatehokkaampia.

Lentoliikenteen etulyöntiasema näkyy hintojen lisäksi kaupunkirakenteessa. Kentille vievät suorat bussi- ja junalinjat kaupunkien keskustoista, ja aikatauluissa on jopa piirroskuva lentokoneesta, jotta matkustajat varmasti osaavat perille. Satamiin pitää osata omin neuvoin: Travemundessa sain hakemalla hakea bussilinjaa terminaaliin ja Helsingin päässä satama oli Vuosaaressa, bussi- ja metromatkan päässä keskustasta.

Jotta ihmiset kiinnostuisivat muista matkustusvaihtoehdoista, tulisi myös päästöjen vertailun olla vähemmän uuvuttavaa. Vertailukelpoista tietoa pitäisi olla saatavilla nykyistä huomattavasti helpommin. Hiilidioksidipäästö voisi näkyä jo lippua ostettaessa.

 

Kirjoittaja piti matkan aikana päiväkirjaa sosiaalisessa mediassa. Tietoiskuja ja tunnelmia matkasta voi käydä katsomassa Instagramissa Hyvän sään aikana -profiilin kohokohdasta “Matkapäiväkirja”.

15. joulukuuta tekstiin lisätty maininta muista reittivaihtoehdoista matkustaa Keski-Euroopasta Suomeen.

 

kirjoittanut

Elli Harju

Elli Harju on yhteiskuntatutkimuksen opiskelija ja toimittaja.
Hän on myös yksi Hyvän sään aikana -julkaisun toimituspäälliköistä.