Sanat ja kuvat: Erkki Mervaala · Alunperin julkaistu: 13/12/2018
Ilmastonmuutos lisää metsäpalojen riskiä ja voi johtaa itseään ruokkivaan kierteeseen. Metsäpalojen päästöt vastaavat neljännestä fossiilisen energian päästöistä. Silti metsäpalojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen puhutaan harvoin. Hyvän sään aikana vieraili Katowicen ilmastokokouksessa ja tapasi ilmastopalomiehen.
Anton Beneslavski oli vielä muutama vuosi sitten yritysjuristi. Vuonna 2010 maastopalosta Moskovan kaduille levinnyt savusumu oli hänelle pysäyttävä hetki. Sumu oli niin sankka, ettei hän nähnyt 20 metriä pidemmälle. Ilmastoherätteen saaneesta asianajajasta tuli ensin avustusjärjestön vapaaehtoinen, sitten ilmastopalomies. Nykyisin Beneslavski toimii Venäjän Greenpeacen maasto- ja metsäpaloasiantuntijana. Hän on ollut mukana sammuttamassa useita metsäpaloja Venäjällä.
”Kun on ilmastopalomies, on hyvin vaikeaa kiistää ilmastonmuutoksen olemassaolo. Sen kohtaa kasvotusten joka päivä töissä”, Beneslavski sanoo.
Tänä vuonna olemme jälleen saaneet seurata uutisia ympäri maailmaa roihuavista metsäpaloista liki jokaisella mantereella. Vuoden 2010 metsä- ja maastopalot Euroopassa olivat tähän vuoteen verraten pienempiä. Viime vuosien aikana useat eri tutkimukset ovat todenneet ilmastonmuutoksen lisäävän metsäpalojen määrää.
Joulukuun alussa Greenpeace julkaisi Lost in Smoke -nimisen tutkimuksen, joka keskittyy metsäpaloihin Brasiliassa, Indonesiassa ja Venäjällä. Sen mukaan vuosittain metsäpalot aiheuttavat hieman alle kahdeksan gigatonnin hiilidioksidipäästöt, joka vastaa noin neljäsosaa maailman fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista päästöistä.
Raportin mukaan metsä- ja maastopalot vaikuttavat ilmastonmuutokseen kolmella eri tavalla. Ilmastonmuutos ruokkii metsäpaloja korkeampien lämpötilojen yleistyessä, ja metsäpaloissa palava biomassa taas vauhdittaa ilmastonmuutosta. Lisäksi metsäpaloja syttyy nyt paikoissa, joissa aiemmin oli liian kylmää tai märkää paloille.
Metsät ovat maailman suurin yksittäinen hiilinielu. Metsä- ja turvealueiden palojen ilmastovaikutus on valtava, sillä hiilinielut eivät palaudu tarpeeksi nopeasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Pahimmillaan palanut metsä ei enää kasva takaisin ja sido hiilidioksidia.
Metsäpaloissa syntyy myös epätäydellisen palamisen aiheuttamia noki- ja pienhiukkaspäästöjä. Niin kutsuttu ”musta hiili” aiheuttaa erityisen suuren haitallisen ilmastovaikutuksen Arktisella alueella, jossa lumisille alueille kulkeutuvat metsäpalojen pienhiukkaset vähentävät lumipinnan heijastavuutta ja nopeuttavat sekä Arktisen alueen että globaalia lämpenemistä. Tonneissa mitattuna mustan hiilen päästöjen massa on hyvin vähäinen hiilidioksidipäästöihin verrattuna. Metsäpalojen mustan hiilen päästöjen vaikutusten on kuitenkin arvioitu vastaavan ainakin noin neljän gigatonnin hiilidioksidipäästöjä.
Lämpenemisen jatkuminen uhkaa erityisesti pohjoista havumetsävyöhykettä. Tästä näkökulmasta myös ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkeä osa metsäpalojen kierteen katkaisemista”, Bruun sanoo.
Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) suojeluasiantuntija Otto Bruunin mukaan Greenpeacen raportti on tärkeydestään huolimatta vain pintaraapaisu. Metsäpalojen aiheuttama ilmastovaikutus tulisi ensi vaiheessa eri maissa saada näkyväksi.
”Asiaa pitäisi selvittää enemmän”, Bruun sanoo.
”Lämpenemisen jatkuminen uhkaa erityisesti boreaalista metsävyöhykettä eli pohjoista havumetsävyöhykettä. Tästä näkökulmasta myös ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkeä osa metsäpalojen kierteen katkaisemista.”
Bruunin mukaan metsäpalojen aiheuttama ilmastovaikutus ei näy kovin hyvin maiden YK:lle raportoimissa päästötiedoissa.
”Osin tämä johtuu siitä, että palojen aiheuttamia vaikutuksia ei raportoida erikseen. Osin taas maat voivat määritellä laajoja metsäalueita ’ihmisvaikutuksen ulkopuolella oleviksi’, jolloin näiden alueiden laajat metsäpalot jäävät kokonaan raportoimatta. Lisäksi tunnustettujen palojen vaikutukset raportoidaan puutteellisesti. Suomessa kaikki alueet ovat ’hoidetun metsämaan’ kategoriassa ja metsäpalojen päästöjä seurataan”, Bruun kertoo.
Greenpeacen tutkimuksen tarkastelemissa Brasiliassa, Indonesiassa ja Venäjällä havaittiinkin useita puutteita päästöjen raportointiin liittyen. Esimerkiksi mustan hiilen osuutta ja hiilinielujen katoamisen vaikutusta ekosysteemeille ei ole laskettu raportoinneissa. Maiden metsäalueiden merkitys maailman hiilinieluina on suuri.
Monet odottavat huolissaan, millaista on Brasilian ilmasto- ja metsäpolitiikka tammikuussa presidentiksi nousevan Jair Bolsonaron kaudella. Maa on jo ilmoittanut vetäytyvänsä ensi vuoden COP25-ilmastokokouksen isännöimisestä. Tällä viikolla maan ympäristöministeri kertoi ilmastonmuutoksen olevan toisarvoinen asia ja kertoi pitävänsä useita ilmastomaksuja poliittisina. Vuonna 2015 metsäpalot tuhosivat yli puolet Arariboian suojellusta 413 000 hehtaarin maa-alueesta. Valtion viimeisin kasvihuonepäästöraportti ei erittele paloista johtuvia päästöjä, mutta vuonna 2010 ”metsien hävittämisestä riippumattomien palojen” päästöiksi ilmoitettiin 246 megatonnin hiilidioksidipäästöt.
Trooppisilla alueilla metsäpalot johtuvat usein alueen raivaamisesta maatalouden käyttöön. Indonesia ilmoitti vuonna 2014 turpeen palamisesta 499 megatonnin hiilidioksidipäästöt ja 979 megatonnia metsän ja muun maankäytön päästöinä. Metsäpaloja ei ilmoitettu erikseen.
Venäjällä metsäpalot vaikuttavat metsäkantaan enemmän kuin hakkuut. Virallisten tietojen mukaan Venäjällä on palanut tänä vuonna 15 miljoonaa hehtaaria metsää eli noin kolmen Viron verran. Mikäli myös muut maastopalot lasketaan mukaan, määrä nousee lähemmäs 50 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi Venäjä jättää raportoimatta palojen päästöt 23 prosentilta metsäalueistaan.
”Täällä boreaalisella metsävyöhykkeellä on totuttu näkemään metsäpaloja kerran 100 vuodessa. Nyt metsäpaloja on pohjoisessa useammin ja ne ovat intensiivisempiä. Puut palavat latvoja myöten”, Anton Beneslavski kertoo.
”Latvapalot näin valtavilla alueilla tarkoittavat, ettei puita kasva takaisin.”
Vuonna 2015 Pribaikalskin luonnonsuojelualueen 70 000 hehtaarista 43 000 oli liekeissä. Palo oli saanut alkunsa nuotiosta. Beneslavskin mukaan suurin syy metsäpaloille on ihmisten toimet kuten maatalouden raivauspaloista ja avonuotioista. Sekä Venäjällä että Suomessa 90% metsäpaloista johtuu niistä. Benelavski uskookin, että valtaosa metsäpaloista olisi mahdollista ennaltaehkäistä.
SLL:n Bruunin mukaan metsäpalojen torjunta vaatii monessa maassa lisää resursseja palontorjuntaan. Vastaavaa keskustelua on käyty nyt Ruotsissa viime kesän laajojen metsäpalojen jälkeen.
Täällä boreaalisella metsävyöhykkeellä on totuttu näkemään metsäpaloja kerran 100 vuodessa. Nyt metsäpaloja on pohjoisessa useammin ja ne ovat intensiivisempiä. Puut palavat latvoja myöten”, Anton Beneslavski kertoo.
Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remeksen mukaan Suomessa metsäpaloihin on varauduttu hyvin. Suomessa on maailman tihein metsäautoteiden verkosto ja kattava ohjelma metsäpaloriskien torjumiseksi.
”Järvet ja metsätiet ehkäisevät metsäpalojen leviämistä. Suurimmat palot menevät toki sitten myös teiden yli. Niitä ei sitten pysäytä kuin sammuttamalla”, Remes sanoo.
Hoitamaton metsä on Remeksen mukaan metsäpalojen kannalta vaarallisimpia, minkä lisäksi esimerkiksi luonnonsuojelualueiden lahopuut alttiita syttymiselle. Myös asianmukaisesti kulottamalla voidaan vähentää metsäpalojen riskiä.
Bruunin mukaan tulen käyttöä demonisoivat toimintatavat ovat vaikeuttaneet monissa maailman kolkissa hallitsemattomien metsä- tai maastopalojen taltuttamista. Tulen käyttö metsänhoidossa voi siis sekä pahentaa että hillitä metsä- ja maastopalojen vaaraa.
”Metsä- ja maastopalot ovat osa monien ekosysteemien toimintaa. Palanutta puuta on myös Suomen metsissä monimuotoisuuden näkökulmasta liian vähän”, Bruun sanoo.
”Ilmastonmuutos lisää metsäpalojen määrää ja rajuutta. Äärimmäiset sääilmiöt – kuten pitkät kuivuusjaksot – lisäävät metsäpalojen esiintymistodennäköisyyttä. Näin käy myös Suomessa.”
Erkki Mervaala on tutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Häntä kiinnostaa erityisesti ilmasto- ja talouspuheen kehykset.