Sanat: Silja Annila · Kuvat: Linda Manner · Alunperin julkaistu: 15/05/2018
Anu Harkki on seurannut vuosikymmenten ajan, miten suomalaiset haparoivat ilmastonmuutoksen edessä. Tutkimusjohtajana hän ei voinut vaikuttaa yhtä vapaasti kuin nyt, aktiivisena eläkeläisenä.
Kun Anu Harkki jäi syksyllä 2016 eläkkeelle, hänellä oli selkeä visio tulevaisuudestaan. Takana oli lähes 40-vuotinen ura biotekniikan ja elintarvikealan tutkimuksessa.
“Kun jäin eläkkeelle, päätin, että puhun suuni puhtaaksi. Ja niin minä puhuinkin. On aika raskasta joutua pohtimaan, että omat arvot eroavat osin työnantajan arvoista. Näin kävi erityisesti kemianteollisuudessa työskennellessäni, eikä tutkimusmaailmassakaan aina helppoa ollut”, Harkki kertoo.
Molekyylibiologian tohtori oli työskennellyt tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä ja tutkimusjohtajana ksylitol-valmistajana tutulla suomalaisella Cultorilla Yhdysvalloissa. Myöhemmin tutkimusjohtajan ura jatkui metsäkemiayhtiö Noviantissa ja Luonnonvarakeskus Luken edeltäjässä MTT:ssä, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksessa. Harkin viimeiseksi työpaikaksi jäi Luke, jossa hän johti tutkimuslaitoksen yritysratkaisuja vajaan kahden vuoden ajan.
Suljettuaan ovet työelämään Harkki tykitti Kauppalehden haastattelussa mielipiteitään suomalaisesta tehomaataloudesta ja etujärjestöjen vallasta. Yrityksillä menisi paremmin, jos nykyisenlaisia etujärjestöjä ei olisi, Harkki tylytti. Ennen kaikkea Harkki halusi painottaa, että ilmastonmuutoksen hillintään olisi tartuttava rohkeammin kuin koskaan. Suomessa ei Harkin mukaan oltu tehty lähellekään tarpeeksi.
“Kaipa minä siinä joitakin siltoja poltin. Mutta olen tyytyväinen, että uskalsin sanoa ne asiat. Samalla linjalla olen jatkanut, sillä puhun edelleen. Niin paljon kuin vain jaksan”, Harkki sanoo puolitoista vuotta myöhemmin.
Nykyään 67-vuotias Anu Harkki on “Climate Reality Leader”. Tittelin kaikki sanat ovat suuria, eikä ihme. Tittelin hän on saanut vuonna 2015 suorittamastaan koulutuksesta, jonka järjesti Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore. Climate Reality Leaderina Harkki on päässyt osaksi 8 000-päistä kansainvälistä iskujoukkoa, jonka tehtävänä on saada ihmiset tietoisiksi ilmastonmuutoksen etenemisestä.
“Yritän tehdä oman osani täällä Suomessa. Käyn puhumassa tavallisille ihmisille ilmastonmuutoksesta etenkin ruuantuotannon näkökulmasta, sillä sen tunnen parhaiten. Esiintymiset ovat pienimuotoisia, mutta paikalla on hyvin monenlaisia ihmisiä. On mummoja, jotka haluavat oppia tekemään kasvisruokaa, ja sitten on heitä, jotka ovat jo valmiiksi hyvin valveutuneita.”
Eikä Harkki anna vain kasvisruokaohjeita. Suomalaista yhteiskuntaa pitää edelleen herätellä kovin sanoin muutokseen, sillä Harkin mukaan Suomessa ei vieläkään tehdä tarpeeksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomen valtion toiminnassa on liuta asioita, joista keskustellessa Harkin puhe kiihtyy vuoroin ärtyneeksi, vuoroin pettyneeksi.
“Olemme paljon enemmän veitsenterällä kuin vielä pari vuotta sitten. On uskomatonta, että tällaisessa tilanteessa suomalaiset lobbaavat metsähakkuiden lisäämisen puolesta ja kannattavat perinteisen teollisuuden energiatukia.”
Tutkimuspuolella politiikalla ja hallituksella on ihan liikaa valtaa siihen, mitä tutkitaan”, Harkki toteaa.
Muutoksia pitäisi Harkin mukaan tehdä, sillä tutkimus osoittaa ympäristön tilan pahenevan jatkuvasti. Arktista jäätä on entistä vähemmän. Sademetsien tuhoutumista ei ole saatu pysäytettyä Amazonilla eikä Indonesiassa. Viime marraskuussa 15 000 tieteentekijää 184 maasta allekirjoittivat julkilausuman, jonka mukaan ihmiskunnan tulevaisuus on vaarassa, jos kulutusyhteiskunta ja väestönkasvu etenevät nykyistä tahtia.
“Tarvitsemme nopeaa ja vaikuttavaa lainsäädäntöä. Fossiilisia polttoaineita pitäisi verottaa jatkuvasti kovemmin. Tutkimuspuolella politiikalla ja hallituksella on ihan liikaa valtaa siihen, mitä tutkitaan. Tutkimusrahoitus on vahvasti ministeriöiden ja valtionhallinnon taskussa”, Harkki toteaa.
Ei ole mikään salaisuus, että ministeriöt ohjaavat monia valtion tutkimuslaitoksia. Esimerkiksi Luke ja Maanmittauslaitos ovat maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa.
Tieteen tekeminen on Harkin mukaan muuttunut Suomessa viime vuosina äärimmäisen hankalaksi, eikä valtio ole leikkauksillaan helpottanut tilannetta. Kilpailu apurahoista on kovaa. Onnistumisprosentit ovat todella pieniä etenkin, jos tutkimusrahoitusta haetaan yhdeltä tämän hetken merkittävimmiltä rahoittajalta Euroopan unionilta.
“Siinä sitten tutkijat yrittävät miettiä, millaista tutkimusta EU ja Suomen valtio haluavat. Esimerkiksi Strategisen tutkimusneuvoston hankkeiden pääteemat päättää valtioneuvosto. Kaksikymmentä vuotta sitten tällainen malli olisi tuntunut aivan absurdilta”, Harkki kertoo.
Harkki muistuttaa kuitenkin olevansa muutakin kuin hallituskriitikko. Hän on myös mummi. Entinen tutkimusjohtaja tekisi mielellään puhujakeikkoja enemmänkin, mutta joskus perhe vetää pidemmän korren. Harkki asuu Helsingin Lauttasaaressa, jonka lähistöllä asuvat kummatkin Harkin tyttäristä perheineen.
“Hoidamme pienimpiä lastenlapsia silloin kun heidän vanhemmillaan on työkiireitä. En ole lainkaan varma, olisinko tällainen ilmastoaktivisti, jos minulla ei olisi lapsia ja lastenlapsia. Minua ahdistaa, miten oma sukupolveni on tehnyt maapallosta niin paljon pahemman paikan elää. Siksi minun on tehtävä oma osani, mummonakin”, Harkki sanoo.
Harkki haluaa kuitenkin ponnistaa ylös synkkyyden ja kritiikin keskeltä. Huonosti menevistä asioista voisi paasata niin kauan, ettei lastenlapsille jäisi lainkaan aikaa.
“Minä olen kaikesta huolimatta optimisti, ja haluan uskoa, että ihmiskunta tekee parhaansa. Ratkaisuja syntyy niin energiatalouden kuin maa- ja metsätalouden puolelle, kun niille annetaan mahdollisuus”, Harkki sanoo mietteliäänä ja jatkaa painokkaasti:
“Niin ja uusiin sukupolviin, niihin minä uskon.”
Silja Annila on erikoistunut ilmastoasioiden lisäksi tieteestä kirjoittamiseen. Hän työskentelee tällä hetkellä viestintäasiantuntijana tiede- ja asiantuntijaviestintään erikoistuneessa Kaskas Mediassa.