Luonnonvarojen ylikulutusta edellyttävästä talouskasvusta ei haluta luopua. Miksi? Pitkälti siksi, koska vallitsevan ideologian mukaan talouden ainoa tehtävä on luoda rikkautta ja tämä tavoite on mahdollista saavuttaa vain talouskasvulla.

Teollistuneet yhteiskunnat omaksuivat toisen maailmansodan jälkeen tavoitteekseen alati kasvavan bruttokansantuotteen. Kasvun nähtiin tuovan yhteiskuntiin työtä ja vaurautta sekä samalla poistavan yhteiskunnallisia ongelmia, kuten köyhyyttä ja työttömyyttä. Tuntui siis luontevalta tehdä talouskasvusta niin yhteiskunnallinen kuin poliittinen päämäärä. Lisäksi siitä tuli myös tietynlainen edistyksen mittari. Ajateltiin, että mitä nopeammin taloudessa tuotettu hyödykemäärä kasvoi, sitä paremmin yhteiskunnassa voitiin.

Noin 50 vuotta sitten pisteitä alettiin yhdistää toisiinsa. Jotta kasvu jatkuisi, tarvittiin lisää kuluttamista. Kuluttaminen ei tarkoittanut pelkästään uusien tavaroiden ostamista vanhojen tilalle, vaan myös luonnonvarojen kuluttamista. Talouskasvun käyttövoima saatiin fossiilienergiasta. Sitten alkoi käydä ilmeiseksi, että fossiilienergian käyttö lisäsi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta – siis aiheutti ilmastonmuutosta. Näin talouden ja ilmastonmuutoksen syy-seuraussuhde lähti hahmottumaan.

Ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ylikäytön ja talouskasvun välistä kytköstä ei ole kyetty purkamaan. Riippuvuus kasvusta on yhä syvällä yhteiskunnissa. Sen ylläpitämiseksi ihmisten on kulutettava, käytettävä loppuun ja ostettava uutta. Tarvitaan edelleen valtavasti fossiilisia polttoaineita tämän lineaarisen talousmallin pitämiseksi yllä. Vaikka nykyisen talousjärjestelmän tiedetään olevan ilmastolle ja ympäristölle tuhoisa, siitä ei haluta luopua. Miksi? Pitkälti koska vallitseva ideologia on sellainen, jonka mukaan talouden ainoa tehtävä on luoda rikkautta ja tämä tavoite voidaan saavuttaa vain talouskasvulla ja erittäin vähäisellä ekologisella sääntelyllä.

Hyvään sään aikana -podcastin kolmas kausi on käsitellyt ilmastonmuutoksen ja talouden välistä suhdetta. Edellisissä jaksoissa on puhuttu hyvinvointivaltiosta, päästökaupasta ja vastuullisesta kuluttamisesta. Näistä päästökauppa ja vastuullinen kuluttaminen ovat nykyisen talousjärjestelmän sisältä tulevia keinoja, joilla on mahdollista hillitä talouden ilmastovaikutuksia, mutta ei poistaa niitä. Toistaiseksi ei myöskään ole olemassa sellaista hyvinvointivaltion rahoitusmallia, joka perustuisi jollekin muulle kuin korkealle työvoiman osallistumisasteelle ja talouskasvulle. Niinpä ilmastopodcastin viimeisessä jaksossa kysytään, onko ensin luovuttava vallitsevasta talousideologiasta, jotta ylipäätään olisi mahdollista luopua talouskasvun tavoittelemisesta.

Tämän kysymyksen ympäriltä keskustelemme tutkijatohtori Janne M. Korhosen ja tutkija Kirsti M. Jylhän kanssa Ilmastotalous-podcastin viimeisessä jaksossa.