Tämä asia on mustavalkoinen

Stand up -koomikko Iikka Kivi taistelee ilmastonmuutosta vastaan tarinoilla ja tunteilla. Someaktivistin mielestä Twitterin ilmastokahakoissa kaikkia keinoja on kokeiltava.

Sanat: Juho Kankaanpää · Kuvitus: Ella Kiviniemi · Julkaistu 05.10.2020

Aloitus on iskevä, ja se puhuttelee ”sinua”.

Kesäkuussa Iikka Kivi kirjoitti julkisella Facebook-sivullaan Siperiasta. Tekstin aloitus on tyypillistä Kiveä. Ensin hän pyytää lukijaa pohtimaan niitä mielikuvia, joita Siperia herättää. Sen jälkeen alkaa lista: ”Kylmää, loputonta tuulta arolla, varren lenkistä roikkuva metallityökalu klonkkumassa vasten tummaikkunaista mökkiä, vartiokoiran haukku niin etäältä että suuntaa on mahdoton sanoa.” 

Sitten tulee yllättävä käänne.

Itse asiassa ”Siperiassa on täysin nurinniskainen meininki”, Kivi kirjoittaa. Siperiassa rikottiin juhannuksena lämpöennätys. Kivi viittaa usean lehden julkaisemaan uutiseen, jonka mukaan Verhojanskin kaupungissa, joka sijaitsee suunnilleen Sodankylän korkeudella, mitattiin 38 celsius-asteen lämpötila. Siperia on tunnettu isoista lämpötilavaihteluistaan, mutta tavallisesti lämpötila on ollut kesäisin noin viisitoista astetta kylmempi. Verhojanskin tulisi olla yksi maapallon kylmimmistä paikoista.

Tämän jälkeen Kivi luettelee ikiroudan sulamisen seuraamuksia. 

Lopuksi palataan vielä Suomeen: ”Miten suomalaiset reagoivat tähän samaan poikkeukselliseen lämpöön? Ai että, hellettä, nyt nautitaan kesästä.”

Piikittely toimi: yli 1300 reaktioita, 125 kommenttia, 101 jakoa.

”Ihmisille tulee kokemus, että minä saarnaan, osoittelen sormella tai olen mustavalkoinen. Mutta tämä asia on mustavalkoinen”, sanoo someaktivistiksi itseään kutsuva Iikka Kivi.

Hän tarkoittaa ilmastonmuutosta.

Päätyökseen Kivi on stand up -koomikko. Tai oli. Tilanne on hieman epäselvä. Kivi julkaisi elokuussa Facebook-kirjoituksen, jossa hän pohti ammatti-identiteettiään ja koronavirusta ja ilmoitti sitten lopettavansa keikkailun, ainakin hetkellisesti. Viesti sai lähes 5000 reagointia ja satoja kommentteja.

Koomikkona Kivi löi itsensä läpi voitettuaan vuonna 2014 Ylen Naurun tasapaino -kilpailun. Siinä hän muun muassa vitsaili siitä, mistä tietää, että jääkiekkoilija on iloinen. (Kiekkoilija kaatuu lentokoneen portaissa.) Tiiviin keikkailun lisäksi hän on ollut käsikirjoittamassa useita television ajankohtaissatiireja, kuten Noin viikon uutisia ja Yle Leaksia. On häneltä julkaistu kirjakin, self help -kulttuuria kritisoiva ja mielenterveyttä käsittelevä omakohtainen teos.

Monet tuntevat hänet kuitenkin Twitteristä, ja useat tässä haastattelussa sanomansa asiat hän on jo tviitannut tai postannut Facebookissa, usein jopa lähes samoilla sanoilla. Kivi sanoo, että hän on yrittänyt vähentää somessa roikkumista. Nykyään hän selaa Twitteriä päivittäin ”korkeintaan tunnin”. Haastattelupäivänä hän julkaisee noin 70 tviittiä: tekstejä, uutisia, uudelleentviittauksia, vastauksia kommentteihin. On tviittejä metsähakkuista, Trumpista, korona-rajoitteista ja tietysti linnuista, sillä Kivi on intohimoinen lintubongari.

Yhteensä tviittejä on yli 75 000.

Twitter on kuitenkin Kivelle pieni foorumi, sillä siellä seuraajia on alle 20 000. Sen sijaan Kiven julkisella Facebook-sivulla heitä on yli kaksi kertaa enemmän, lähes 50 000. Facebookiin hän kirjoittaa pitkiä, mutta nasevia tekstejä, jotka saavat satoja kommentteja ja jakoja. On Kivi Instagramissakin, mutta siellä hän julkaisee lähinnä lintukuvia.

Kuvituksen materiaalina käytetty Esa Vengasahon valokuvaa Iikka Kivestä.

Erityisesti Kiven kirjoituksissa korostuvat ilmastonmuutokseen ja ekokriisiin liittyvät aiheet. Hän ottaa kantaa turvepolitikkaan, päästötavoitteisiin, lajikatoon ja kulutusvalintoihin. Hän pitää ilmastonmuutosta myös ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksenä, sillä ilmastonmuutoksen seuraamukset kohdistuvat pahiten juuri heikoimmissa asemissa oleviin. Kiven mielestä ilmastonmuutoksesta puhuminen on suorastaan hänen velvollisuutensa.

”Voin minä vitsejä kirjoittaa, mutta se, että tekisin vain pelkkää viihdettä tänä aikana tuntuisi vähän samalta kuin soittaisi Titanicin jousikvartetissa silloin, kun se laiva uppoaa. Että rauhoitetaan tässä nyt rikkaita sillä aikaa, että saadaan ne veneisiin”, Kivi sanoo.

Juuri viihdyttäjillä ja julkisuuden henkilöillä on hänestä tärkeä tehtävä. Joskus tutkijat vielä ajattelivat, että kunhan tieto ekokatastrofista saadaan julki, ihmiset kyllä muuttavat käytöstään, Kivi sanoo. 

Koska ilmastonmuutos on abstrakti ja monimutkainen aihekokonaisuus, sen selittäminen on vaikeaa. Esimerkiksi ilmastotieteessä mallinnetaan monitieteellisesti mutkikkaita tapahtumaketjuja ja niiden tulevaisuuden seurauksia. llmastoviestinnän ongelmana on ollut, miten tavallinen suomalainen saadaan tajuamaan globaalin ongelman ja oman arkielämänsä yhteys.

Kivi uskoo, että pelkkä tieto ei riitä. Hänen mukaansa tutkijat ymmärsivät, etteivät he osaa puhutella ihmisiä oikealla tavalla.

”Siihen tarvitaan taiteilijoita ja muita sisällönluojia.”

Kiveä suututtaakin, etteivät taiteilijat ja muut julkisuuden henkilöt käytä samaansa huomiota hyväkseen ja nosta esille ilmastonmuutosta. Esimerkkejä on hänestä vähän.

”Kovin kuvaava on Popeda, jota on pidetty junttirock-yhtyeenä ja taantumuksen pesänä. Pate Mustajärvi on kuitenkin niitä harvoja julkkiksia, jotka ovat puhuneet ilmastonmuutoksesta ja ottaneet siihen kantaa.”

Vaikka ilmastonmuutos on vaikea aihe, Kivi uskoo, että perusperiaatteet voi oppia kuka vain, kunhan tekee kotiläksynsä. 

”Jos osaat laulaa biisin, osaat kyllä opetella toisenlaiset sanat ja lausua ne. Ei sen pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa kenellekään.”

Mutta se on. 

Somevaikuttamiseen keskittyvä viestintätoimisto Ping Helsinki teki joitakin vuosia sitten vaikuttajilleen kyselyn, jossa selvitettiin, millaisiin aiheisiin he eivät halua ottaa kantaa. Yksi aiheista oli ilmastonmuutos.

Selvisi, että vaikuttajat pitävät ilmastokysymyksistä kertomista vaikeana ja tarvitsisivat tukea faktoihin. Vaikuttajat eivät halua esiintyä asiantuntijoina, jos eivät tunne aihetta kunnolla.

Ping Helsinki auttaa instagrammaajia, bloggaajia, vloggaajia ja muita ammattisomettajia tekemään yleisöillään rahaa, mutta ilmastoaiheet ja markkinointiyhteistyö eivät ole mutkaton pari.

“Aina silloin tällöin tulee seurattua Jodelin blogijuoruja. Siellä vaikuttajia syytetään tosi helposti viherpesusta”, sanoo Pinja Orre, Ping Helsingin Soul of Growth. Titteli tarkoittaa, että hän etsii uusia asiakkaita ja heille vaikuttajia.

Orren mielestä ammattisomettajat ovat esikuvia, joiden tekemisiä seurataan tarkkaan. Yleisö myös edellyttää vaikuttajilta kulutusvalinnoissa johdonmukaisuutta ja nuhteettomuutta. Jos vaikuttaja kannattaa lihasta luopumista, mutta jatkaa lentämistä, Jodel alkaa laulaa.

“Somevaikuttajien tärkeimmät työkalut ovat oma brändi ja oma uskottavuus. Jos mielikuva yleisön silmissä kärsii, siinä kärsii myös vaikuttajan toimeentulo. Seuraajat äänestävät jaloillaan”, Orre sanoo.

Aina ei ole selvää, millä puolella vaikuttajat ovat. Ruokabloggaaja Nata Salmela juontaa meijeriyhtiö Valiolle ilmastotekoihin keskittyvää Nata hiilijalanjäljillä -podcastia. Samanaikaisesti julkisuudessa kyseenalaistetaan koko maidontuotannon tarve. Matkabloggaaja Veera Papinoja eli Veera Bianca on puolestaan puolustanut lentomatkustamista julkisuudessa, kirjoittanut blogissaan lentomatkustamisen päästöistä ja tehnyt samalla blogissaan markkinointiyhteistyötä Finnairin kanssa.

Finnairin lisäksi myös virkakoneisto on ymmärtänyt vaikuttajien merkityksen tärkeiden yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyssä. Viime keväänä valtioneuvosto hyödynsi Ping Helsingin vaikuttajaverkostoa koronatiedottamisessa. Vaikuttajille tarjottiin Ping Helsingin kautta materiaalia ja tietoa korona-viruksesta. Esimerkiksi Instagramissa projektin #faktaakoronasta-aihetunnisteella merkitty sisältö sai noin kolme miljoonaa näyttökertaa. 

Vaikuttajat kiinnostavat jopa Huoltovarmuuskeskusta, jonka alainen Mediapooli on julkaissut oppaan somevaikuttajille.

”Somevaikuttajien tärkeimmät työkalut ovat oma brändi ja oma uskottavuus. Jos mielikuva yleisön silmissä kärsii, siinä kärsii myös vaikuttajan toimeentulo. Seuraajat äänestävät jaloillaan”, Orre sanoo.

Kuvituksen materiaalina käytetty Juha Säkkisen valokuvaa Iikka Kivestä.

Iikka Kivi vaikuttaa somessa stand upin keinoin.

Kiven mukaan stand upin lähtökohta on vaikea: miksi yleisö kiinnostuisi lavalla seisovasta ihmisestä ja hänen elämästään. Kivi viittaa koomikko Andre Wickströmin kirjaan, jonka mukaan stand up -koomikon onkin löydettävä ne asiat, joissa koomikon ja yleisön elämät kohtaavat. Samalla tavalla Kivi etsii jaettuja kokemuksia kirjoittaessaan somepäivityksiään. Sitä, miten ilmastonmuutos koskettaa tavallisen somesurffaajan elämää.

Siihen tarvitaan tarinoita, tunteita ja kohtauksia. Kas näin:

”Istun sohvalla, juon aamukahvia, luen uutisia ilmastokriisin ja luonnon tuhon etenemisestä, katson lapsen leikkiä olohuoneen lattialla”, Kivi kirjoitti kesäkuussa.

Sen jälkeen kohtaus rakentuu seuraavasti: Kivi kuvailee kauhun, surun ja epäonnistumisen tunteita, joita ilmastonmuutos hänessä herättää ja alkaa puhutella lastaan. 

”Mietin, missä vaiheessa minun on pakko kertoa sinulle totuus ja alkaa valmistaa sinua lohduttomaan maailmaan, jossa luonto kuolee ympäriltäsi, jossa niin moni rakastamasi eläin katoaa ikuisiksi ajoiksi.”

Hän pohtii, voiko lapsi antaa koskaan aikuisille anteeksi sitä, etteivät he estäneet ekokatastorofia, vaikka tiesivät sen tulevan.

Teksti päättyy lyhyeen dialogiin. Lapsi kysyy, miksi Kivi itkee. Kivi väistää ja sanoo:

”Tule, mennään leikkimään.”

”Koska olen taiteilija ja kirjoittaja, tarinallistaminen ja viihteellistäminen kuuluvat mun duuniin”, Kivi sanoo.

”Koska olen taiteilija ja kirjoittaja, tarinallistaminen ja viihteellistäminen kuuluvat mun duuniin”, Kivi sanoo. Esimerkiksi Kertomuksen vaarat -tutkimushanke on opettanut somekansaa lukemaan vastakarvaan somen kertomuksia ja kokemuspuhetta ja tiedostamaan, kuinka kertomusmuoto suostuttelee puolelleen. Kiven mukaan tarinoita saa käyttää. Eri asia on, jos samanlaisia tarinamuotoja alkavat käyttää vallankäyttäjät ja perinteinen media tai jos niillä yritetään ”hämärtää totuutta vallan tai kaupallisuuden nimissä”, Kivi muotoilee.

”Sitä kohtaan on syytäkin olla kriittinen.”

Stand up -koomikko saa kuitenkin käyttää sellaisia keinoja, jotka eivät olisi esimerkiksi poliitikoille sallittuja. Usein Kivi vaikuttaa teksteissään vihaiselta. Iltalehden päätoimittajaa hän kutsui runkkariksi, suuttuneita someseuraajiaan pässeiksi. 

”Sekin on sellainen stand up -komiikan tehokeino. Lavallahan saa olla luvan kanssa vähän ärtynyt muka jostakin asiasta”, Kivi sanoo. Oikeassa elämässä hän on kuulemma ”leppoisa jätkä”, mutta kiivaalla retoriikalla voi ilmaista ärtymyksen, joka on muissakin ihmisissä. Se resonoi.

Stand upista Kivi on lainannut myös tavan käyttää paljon vastakohtia: sotaa ja rauhaa, isokenkäisiä ja tavallisia ihmisiä, viatonta leikkivää lasta ja luontoa tuhoavia aikuisia.

Tai tavan liittää yhteen kaksi ensilukemalta toisiinsa liittymätöntä asiaa. Sellaisia ovat esimerkiksi oman terveyden suojelu ja luonnonsuojelu, Suomen valtion ja valheellisiksi osoitetuista terveysväittämistään tunnetun bloggarin Maria Nordinin rehellisyys. Tai vaikka huumebisnes ja tehoeläintuotanto.

”Siitä ei tykätty”, Kivi sanoo ja räkättää.

Kiven teesi oli, että sekä huumeilla että tehoeläintuotannolla aiheutetaan paljon kärsimystä, jotta saataisiin tehtyä rahaa tarpeettomilla tuotteilla. Rinnastukseen vaikutti myös se, että mediassa oli juuri puhuttu törkeistä huumausainerikoksista epäillyn Niko Ranta-Ahon elämästä. 

Kivi tarttuukin nopeasti päivän puheenaiheisiin ja uutisiin. Sellainen voi olla esimerkiksi Sofia Belórfin ja Martina Aitolehden välinen riita tai kyselytutkimus, jonka mukaan joka viides suomalainen kokee luonnonsuojelun haittaavan elinkeinoelämää. 

Sen jälkeen yksityisestä siirrytään yleiseen, esimerkistä laajempaan ilmiöön. Rakenne on stand upin lisäksi tuttu myös journalismista, jota Kivikin on opiskellut ja myös tehnyt.

Yksityisestä yleiseen siirrytään myös tässä jutussa seuraavaksi.

Somen julkinen ilmastokeskustelu keskittyy Twitteriin. Tämä selviää Sonja Savolaisen valtiotieteiden gradusta, jota varten hän keräsi ilmastoliikettä käsitteleviä somepäivityksiä ja -tekstejä Twitteristä, Facebookin julkisilta sivuilta, Instagramista, keskustelupalstoilta ja muista somekanavista vuonna 2019. Vuoden ajalta julkaisuja tuli noin 90 000, ja niistä valtaosa, lähes 80 000, on tviittejä. Kakkosena on Facebook, mutta julkaisujen määrä on Twitteriin nähden mitätön, vain muutamia tuhansia. Määrään vaikuttaa se, että Twitterin merkkimääräraja kannustaa julkaisemaan paljon lyhyitä tekstejä, kun taas Facebook suosii pidempiä julkaisuja.

Mukaan laskettiin kaikki julkaisut, joissa käytettiin joko sanoja ilmastolakko tai erityisesti ilmastoliikkeen käyttämää, ilmastotoimien kiireellisyyttä korostavaa slogania nyt on pakko. Tätä käyttivät niin yksittäiset ihmiset, poliitikot kuin ympäristöjärjestöt. Toki ilmastonmuutoksesta julkaistiin myös tekstejä, joissa kumpaakaan termeistä ei käytetty, eivätkä ne ole mukana aineistossa.

Suurimmat julkaisupiikit ajoittuvat maaliskuulle ja syyskuulle, siis suurten ilmastolakkojen aikoihin. Syyskuun lakkopäivänä tviitattiin yli 9000 kertaa. Piikki on valtaisa, sillä vielä kaksi päivää aikaisemmin määrä oli vain joitakin satoja.

Lakkopäivän tviittaajien joukossa oli myös Iikka Kivi. “Tämä on vähintä, mitä jokainen voi tehdä: nousta nuorten rinnalle ja antaa heille tukensa”, hän kirjoitti.

Tviitti kuvaa ilmastokeskustelua hyvin. Viime vuonna julkisuudessa puhuttiin, saavatko koululaiset jättää menemättä kouluun lakon takia. Ennen muuta keskiöön alkoi nousta nuorten huoli kaiken muuttavasta ilmastotuhosta. Sen osoittaa myös aineisto, jossa eniten toistuvia sanoja ovat muun muassa nuori, koulu, lapsi ja aikuinen.

Twitterin uudelleentviitatuin ilmastonmuutoksesta kirjoittava käyttäjäkin aineistossa on 17-vuotias ilmastoaktivisti Atte Ahokas, jota Kivi kertoo ihailevansa. 

Kakkosena on Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Olli Tiainen. Muutenkin ympäristöjärjestöt ja järjestökenttä pärjäävät top 100 -listalla hyvin. Tutkijoita ja asiantuntijoita on jonkin verran. Uudelleentviitatuimpien listalle mahtuu myös joitakin poliitikkoja, vasemmistoliitosta ja erityisesti vihreistä. Puolue kasvatti vuoden 2019 vaaleissa paikkamääräänsä viidestätoista kahteenkymmeneen ja nosti ilmastonmuutosta aktiivisesti tärkeimmäksi vaaliteemaksi.

Iikka Kivi on sijalla 30. Hänen jälkeensä jää esimerkiksi MTV3:n toimittaja Ivan Puopolo, joka on riidellyt somessa muun muassa feministien kanssa ja ottanut Kiven kanssa säännöllisesti Twitterissä yhteen. Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja kansanedustaja Emma Kari tulevat vasta Kiven jälkeen.

Facebook-aineistossa parhaiten pärjäävät sen sijaan uutismediat. Kun katsotaan, mitkä aineistossa mukana olevat julkiset Facebook-sivut ovat saaneet eniten kommentteja, Yle Uutiset on voittaja.

Iikka Kiven Facebook-sivu on sijalla 7. Se on hyvä suoritus. Häntä edellä on vain yksi henkilö, vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela. Suomela on myös aineiston 14. uudelleentviitatuin käyttäjä.

Vaikka erityisesti vihreiden kansanedustajien tviitit ovat saaneet paljon uudelleenjakoja, kansanedustajien tviittien lukumäärä on itse asiassa melko pieni, Sonja Savolainen huomasi. Vihreät tviittasivat aineistossa ilmastoliikkeestä lähes 500 kertaa, muut puolueet reippaasti vähemmän. Ruotsalaisella kansanpuolueella tviittejä on 17, perussuomalaisilla 22.

“Tulos heijastelee sitä, miten kansanedustajat yleisesti käyttävät Twitteriä”, Savolainen sanoo. Osa kansanedustajista tviittaa jatkuvasti, mutta suuri osa ei käytä palvelua juuri lainkaan. Ehkä tulos osoittaa, että ilmastokeskusteluun osallistuu oletettua enemmän ihmisiä eri taustoista, vaikka Twitteriä nimitetään usein vain media-alan ja poliitikkojen eliittimediaksi. 

Kiinnostavaa kansanedustajien tviiteissä on myös se, että ne ajoittuvat enimmäkseen eduskuntavaalikeväälle. Syy on Savolaiselle vähän mysteeri. Hän arvelee, että kansanedustajat aktivoituvat somessa kampanjoinnin ajaksi.

Esimerkiksi pääministeripuolue sdp:n kansanedustajat tviittasivat aineistossa ilmastoliikkeestä vain 50 kertaa. Niistä 11 oli eduskuntavaalien jälkeen.

Kuvituksen materiaalina käytetty Juha Säkkisen valokuvaa Iikka Kivestä.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ilmastopolitiikasta Iikka Kivellä on selkeä mielipide. Sen hän on myös kertonut useasti somessa.

”Se on totaalisen surkeaa. Voisi kysyä ihan hyvin, että mikä ilmastopolitiikka”, Kivi sanoo.

Tavoitteita on kyllä asetettu, Kivi jatkaa, ja hän odotti monen muun tavoin hallitukselta paljon. Sen ympäristöpoliittista ohjelmaa hän piti paikoin jopa erinomaisena. Mitään hyvää ei ole silti ehditty tehdä. Kivi keksii vain yhden hyvän päätöksen, joka oli luonnonsuojelun lisärahoittaminen sadalla miljoonalla eurolla. Sekin oli hänestä liian vähän. 

Usein puolustukseksi sanotaan, että hallitus ei ole ehtinyt olla vallassa vielä kauan.

”Hallitus on ollut vallassa puolitoista vuotta. Selitys on täysin falski, koska siinä ajassa on ehditty tekemään useita luontoa heikentäviä päätöksiä.” 

Kivi aloittaa listan: omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen päästi Fortumin pälkähästä, kun energiayhtiön ei tarvinnut kirjata Pariisin ilmastosopimuksen tavoitetta yhtiöjärjestykseen. Suomi tuhlasi oman EU-puheenjohtajakautensa, ja koronaelvytystä ei kytketty ilmastopolitiikkaan, vaikka olisi voitu.

”Finnairille kyllä annettiin kunnon mälliraha.”

Sipilän hallitus sai sentään kiellettyä kivihiilen, Kivi sivaltaa. Yhtäkään saman tason päätöstä ei Marinin hallitus ole hänestä ehtinyt tehdä. 

”Se on kyllä aika kiusallista.”

Usein ilmastopoliittisten päätöksien hitautta on selitelty hallituspuolue keskustalla. Kiven mielestä hallituksen toimintakyvyttömyyttä ei voi laittaa yhden puolueen syyksi, sillä tavoitteista on sovittu yhdessä. 

”Sitten mennään selittelyyn, että puoluepolitiikka on kompromisseja. Tiedän, mutta ekokriisiä eivät kiinnosta kompromissit. Ei se tule sanomaan meille kymmenen vuoden päästä, että okei, mä en lämmitä planeettaa niin paljon, kun niin kiltisti teitte yhdessä kompromisseja.”

Kuvituksen materiaalina käytetty Vesa Tynin valokuvaa Iikka Kivestä.

Hallituksen kritisoimisen lisäksi Kivellä on somessa myös toinen vakioaihe. Nimittäin suomalainen luontosuhde. Tai luontovihasuhde, kuten hän muotoilee.

”Ymmärrän, että 1800-luvulla vihattiin karhuja. Yksi nalle saattoi tuhota sun koko karjan yhdessä yössä. Se on aikamoinen stressitekijä. Mutta jos samaa ajattelutapaa sovelletaan valkoposkihanhiin sen takia, että puistoissa on kakkaa, se on ihan absurdia”, hän sanoo.

Kivellä itsellään luontosuhde on vahva, kuten Instagramistakin näkyy. Luonnon ja erityisesti lintujen kautta hän myös tarkastelee ilmastonmuutosta. Hänestä lintubongari ei voi olla huomaamatta ilmastonmuutosta: pohjoiset lajit vähenevät ja eteläiset lajit siirtyvät Suomeen. Lumipeitettä tarvitsevat lintulajit, kuten riekko, vetäytyvät koko ajan pohjoisemmaksi. 

Lintuihin tiivistyy myös hetki, jolloin Kivi havahtui toden teolla ilmastonmuutokseen. Silloin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tuorein raportti julkaistiin, ja Kivi oli matkalla linturetkelle Helsingin Viikkiin. Aamulla hän oli lukenut pikaisesti uutisia aiempaa armottomimmista tulevaisuuskuvista. Oli lokakuu vuonna 2018.

”Silloin se jysähti. Muistan lähteneeni linturetkelle niin ahdistuneena, ettei siitä meinannut tulla yhtään mitään”, Kivi sanoo. Nämäkin linnut ovat vaarassa kadota, Kivi muistaa ajatelleensa.

Siitä huolimatta linnuista puhutaan ennen muuta haittana. Suomalaisten valkoposkihanhi-inhosta Kivi on kirjoittanut useita kirjoituksia. Siitä, kuinka kaupunkilaiset ensin niittävät ruohikot valkoposkihanhille otollisiksi ja valittavat sitten, kun ne lentävät itselleen tyypilliseen elinympäristöön.

Valkoposkihanhet ovat Kiven mielestä vain laajempi esimerkki siitä, kuinka luonto nähdään uhkana tai hyödynnettävänä resurssina. Kiven mukaan suomalaiset ovat myyneet itselleen ajatuksen itsestään luontoystävällisenä kansana. Mutta heti jos luonnon hyväksi olisi toimittava, asenne muuttuu.

”Me ollaan vieläkin sellaisia lampaitaan vahtivia pyssyukkeleita”, Kivi sanoo.

Kommentti on nokkela, mutta ei kovin hauska. Se on tuttu kaava myös somepäivityksistä.

Vaikka Kivi hyödyntää niissä paljon stand upin keinoja, ne ovat harvoin hauskoja. Siihen on syynsä.

Kivi mainitsee entisen työkaverinsa, Noin viikon uutisia juontaneen koomikko Jukka Lindströmin, joka on pohtinut, onko loppujen lopuksi ihmisille hyväksi, että he saavat nauraa vakaville ja huolestuttaville asioille. 

Nauru on katarttinen kokemus, Kivi sanoo. Se vapauttaa ja tuo helpotusta. ”Ilmastonmuutos vaivaa, hahaa, tässä on hyvä vitsi, no niin, se siitä, aivot siirtyvät seuraavaan asiaan. Ei se ongelma ole hävinnyt minnekään. Ihmisille vaan tuli sen suhteen parempi olo.”

Siksi Kivi toivoo, että ihmisille jäisi myös kurja olo hänen kirjoituksistaan, vaikka monet seuraajat haluaisivat, että Kivi olisi ennen muuta hauska. Asia ei etene, jos haetaan helpotusta ahdistukseen, eikä itse kriisiin.

Myös somettaminen on usein kurjaa. Kivi kutsuu sitä negatiivisuutta ruokkivaksi kehäksi. Näin se hänen mukaansa menee: Kivi lukee aamulla inhottavan uutisen ilmastonmuutoksesta. Sitten hän kirjoittaa siitä, riitelee denialistien kanssa ja kirjoittaa uuden tekstin. Sitten sama toistuu uudelleen. 

Tätä on jatkunut jo useita vuosia, ja siksi Kivi on väsynyt somettamiseen, vaikka nauttii myös siitä. Sitä paitsi hänellä on myös uusia väyliä vaikuttaa: tekeillä on kaksi luontoaiheista kirjaa, pari lakialoitetta, mielenosoituksia ja yksi ilmastonmuutokseen liittyvää televisiosarja.

Postaaminen kuitenkin jatkuu. Hän hakee ideoita elokuvista, kirjoista ja peleistä, sillä hänen mielestään ilmastoviestinnässä ei ole vääriä tapoja toimia. Kaikkea on kokeiltava.

”Koko ajan etsin sitä seuraavaa tapaa sanoa se sama asia uudelleen ja uudelleen. Siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse.”

Kuvituksen materiaalina käytetty Esa Vengasahon, Vesa Tynin ja Juha Säkkisen valokuvia Iikka Kivestä.

kirjoittanut

Juho Kankaanpää

Juho Kankaanpää on toimittaja, joka rakastaa radiota ja kiusallisia eläineettisiä kysymyksiä. Hän on kirjoittanut useisiin aikakaus- ja kulttuurilehtiin sekä tehnyt radio-ohjelmia.

1 vastaus