Savu, hiili ja Puola

Puola vaati hengenvaarallisen ilmansaastekylvyn, ennen kuin politiikan kurssi alkoi kääntyä

Sanat: Jannika Melkko · Kuvat: Ella Kiviniemi


 

Euroopan unionin komissio haastoi Puolan alkuvuodesta oikeuteen, koska maa rikkoo niin räikeästi ilmanlaadulle asetettuja normeja. Hiiliriippuvaisen maan ilmansaastepitoisuudet ylittävät toisinaan jopa Pekingin ja Delhin lukemat. Puolan hallitus lupaa muutosta, mutta toteutus viipyy. Silti maassa on laaja tavallisten kansalaisten ja aktivistien joukko, joka taistelee puhtaan tulevaisuuden puolesta.

Tammikuun alussa vuonna 2017 Puolaan virtasi Siperian suunnilta jäätävän kylmä ilmamassa, ja sitten tuuli lakkasi. Kylmä ilma laskeutui maan ylle ja jämähti siihen muutamaksi viikoksi; lämpimämpi ilma pujahti kylmän päälle. Syntyi ilmiö, jota meteorologiassa kutsutaan inversioksi. Lämpötila laski. Joillain seuduilla pakkanen ylsi viiteentoista, toisilla jopa kahteenkymmeneen miinusasteeseen.

Ilmamassa sulki Puolan syleilyynsä kuin näkymätön peitto, jonka läpi ei juuri mikään päässyt tunkeutumaan. Kotitalouksien lämmityskattilat, tehtaiden savupiiput ja liikenne eivät enää tupruttaneet päästöjään taivaan tuuliin, vaan savu jäi leijailemaan lähelle maanpintaa. Saastepitoisuudet alkoivat nousta.

Tammikuun kahdeksannesta päivästä lähtien ennätykset paukkuivat. Savusumu lisääntyi päivä päivältä, ja Puolan kymmenvuotisen mittaushistorian aikana havaitut hiukkasennätykset rikkoutuivat toinen toisensa jälkeen. Terveyden kannalta kriittisenä rajana pidetään 50:tä mikrogrammaa pienhiukkasia kuutiometrissä, ja EU määrittelee raja-arvonsa vieläkin tiukemmaksi, 25 mikrogrammaan. Lukuisissa puolalaiskaupungeissa nuo rajat ylittyivät moninkertaisesti: tuplaantuivat, nelinkertaistuivat, kymmenkertaistuivat.

Ja sitten hiukkasten määrä kasvoi niin, että osa mittauslaitteista lakkasi toimimasta.

Saastekriisi käynnisti muutoksen

Varsovan esikaupunkialueella asuvan Piotr Siergiejin kodin ulkopuolelle pysäköi kolmen televisioaseman uutisautot. Siergiej työskentelee ilmansaasteita seuraavassa Polski Alarm Smogowy -järjestössä, ja vuoden 2017 tammikuussa hän ja muut järjestön jäsenet olivat kiireisempiä kuin koskaan.

”Se oli hullu kuukausi meille kaikille. Juoksimme kamerasta toiseen, yhden toimittajan luota toisen haastateltaviksi. Me olimme kaikissa Puolan uutisissa”, Siergiej sanoo.

Jokaisessa haastattelussa Siergiejin viesti oli sama: pysykää sisätiloissa, älkää menkö ulos. Hän puhui myös siitä, miksi tilanne oli sellainen kuin oli. Siitä, että Puolan kotitaloudet käyttävät lämmitykseen 11–12 miljoonaa tonnia hiiltä vuosittain. Siitä, että maan valtaosin hiileen nojautuva energiantuotanto on täysin kestämättömällä pohjalla. Siitä, että Puolassa on äärimmäisen vakava ilmansaasteongelma, ei vain tuona poikkeuksellisena tammikuuna, vaan ilmanlaatu on huonontunut maassa vuosikymmenien ajan. Hän puhui siitä, että Puolassa kuolee saasteiden vuoksi 45–48 000 ihmistä ennenaikaisesti joka vuosi, ja siitäkin, että ongelman korjaaminen vaatii jokaiselta tekoja.

Saimme kuulla olevamme hulluja ja yrittävämme vain myydä vihreää ideologiaa.”

Ensimmäistä kertaa ihmiset kuuntelivat. Jotkut huolensekaisin tuntein, jotkut ehkä vastentahtoisesti, mutta kuuntelivat silti.

”Kansallinen media poimi viestimme, eikä tuon tammikuun jälkeen Puolassa ollut enää juuri ketään, joka olisi kiistänyt ongelman vakavuuden. Tiedotusvälineet tarttuivat aiheeseen hanakasti, sillä media rakastaa onnettomuuksia, ja juuri sellainen oli viime vuoden tammikuu. Oikea katastrofi.”

Pitkään ilmasto- ja ympäristöasioiden parissa työskennellyt Siergiej tietää, ettei ympäristön puolestapuhujia ole aina otettu Puolassa innolla vastaan, eikä kaikissa piireissä oteta vieläkään. Vielä pari vuotta sitten oli aika, jolloin Polski Alarm Smogowyn aktiivit kiersivät Puolan pikkukyliä ja kohtasivat epäuskoisia tuhahduksia ja päänpyörittelyä.

”Saimme kuulla olevamme hulluja ja yrittävämme vain myydä vihreää ideologiaa. Näytimme mittaustuloksia hiukkaspitoisuuksista, mutta ihmiset eivät halunneet kuunnella. Onhan se tietyllä tapaa ymmärrettävääkin. Menimme pieniin yhteisöihin kertomaan, että maallamme on iso ongelma, että me sairastumme ja meidän lapsemme tulevat sairastumaan. Ei sellaista ole helppo ottaa vastaan. Ihmiset halusivat työntää tiedon pois.”

Euroopan myrkyllisin maa

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan Euroopan 50 saastuneimmasta kaupungista 36 sijaitsee Puolassa. Pitkään luku oli 33, mutta tuoreimmassa tilastossaan WHO nosti listalle kolme uutta puolalaiskaupunkia. Muut neljätoista saastuneinta kaupunkia ovat Bulgariassa (7), Italiassa (5) ja Tšekissä (2).

Monet tahot Puolassa työskentelevät tosissaan ilmanlaadun puolesta, mutta mittaustuloksissa työ ei vielä juurikaan näy. Piotr Siergiej naurahtaa, kun häneltä kysyy, miltä tilanne tuntuu.

”Nauran, koska se on niin surullista.”

Ilman hiukkaset jaetaan yleisesti kahteen luokkaan, läpimitaltaan alle 10 mikrometrin kokoisiin hengitettäviin hiukkasiin (PM10, particulate matter) ja alle 2,5 mikrometrin kokoisiin pienhiukkasiin (PM2,5). Niitä vapautuu ilmaan muun muassa palamisesta, liikenteestä ja teollisuudesta. Puolassa suurin syyllinen korkeisiin hiukkaspitoisuuksiin ovat kotitaloudet, joiden lämmityksestä on peräisin yli puolet ilmaan päätyvistä hiukkasista. Arviolta 3,5 miljoonassa kodissa on vanhanaikaiset lämmityskattilat, jotka eivät ole minkään säädösten mukaisia, ja niissä poltetaan yleensä kaikkein huonolaatuisinta ja halvinta hiiltä. Usein mukaan tuikataan mitä tahansa roskia, joita nurkissa sattuu olemaan, toisinaan myös vaikkapa muovia tai autonrenkaita.

Hiukkasten lisäksi saasteinen ilma sisältää cocktailin muita myrkkyjä, kuten bentso(a)pyreeniä, typpidioksidia, lyijyä ja häkää. Ilmansaasteiden hengittämisen on todettu aiheuttavan muun muassa astmaa, allergioita, hedelmättömyyttä, aivoinfarkteja, keuhkosyöpää ja ennenaikaisia kuolemia. Puolassa on arvioitu ihmisten eliniän lyhenevän keskimäärin 9 kuukaudella saasteiden vuoksi. Kaikkein pahimmin saastuneilla alueilla asuvien elinikä on useita vuosia keskimääräistä lyhyempi.

Ilmansaasteet vaikuttavat vakavimmin etenkin vanhuksiin ja pieniin lapsiin, mutta täysin turvassa ei ole kukaan. Moni kertoo nukkuvansa huonosti, olevansa jatkuvasti väsynyt ja sairastuvansa helposti.

Saasteista syntyi bisnes

Tukala tilanne on synnyttänyt ahdistuksen ohella myös liiketoimintaa ja innovaatioita. Puolaan on viime vuosina perustettu esimerkiksi happibaareja, joissa ilmansaasteiden nuuduttamat kansalaiset voivat käydä hengittämässä pullotettua, puhdasta happea.

Yksi baareista on Pełną Piersią, joka sijaitsee puiden reunustamalla kadulla lähellä Krakovan vanhaakaupunkia. Happibaarin omistaja ja yrittäjä Marcin Sędziński kertoo, että kävijöitä on riittänyt. Pahin saastekausi Puolassa alkaa loka–marraskuussa, jolloin ilmat viilenevät ja asuntoja täytyy alkaa lämmittää. Silloin happibaareihin tulee tungosta.

”Suurin osa asiakkaistamme on nuoria ihmisiä, mutta täällä käy myös liikemiehiä ja vanhuksia. Kun asuu Krakovan kaltaisessa kaupungissa ja hengittää saasteista ilmaa, keho asettuu puolustuskannalle. Hengityksestä tulee tiheää ja pinnallista, eikä elimistö saa tarpeeksi happea. Puhtaan hapen hengittäminen nopeuttaa aineenvaihduntaa ja poistaa myrkkyjä elimistöstä”, Sędziński kertoo.

Happibaariyrittäjät ympäri maailman vannovat hapen hengittelyn nimeen, mutta varovat väittämästä sillä olevan suuria terveydellisiä vaikutuksia. Tieteellisiä todisteita happibaarien hyödyllisyydestä ei juurikaan ole. Osa asiakkaista kokee olevansa entistä virkeämpiä ja nukkuvansa paremmin käyntien jälkeen, mutta tutkijoiden mukaan pullotetun hapen vaikutus kestää verenkierrosta johtuen ainoastaan joitakin minuutteja.

Lyhyen kävelymatkan päässä Pełną Piersiąsta sijaitsee toinen harmiton ja varsin hyödytön, mutta mahdollisesti uskoa tulevaisuuteen luova nähtävyys. Jordanan puiston nurmikentän keskellä seisoo seitsemänmetrinen torni, smog tower, hollantilaisen taiteilijan ja keksijän Daan Roosegaarden luomus.

Roosegaarden mukaan vuonna 2015 valmistunut ”maailman suurin imuri” pystyy puhdistamaan tunnissa 30 000 kuutiota ilmaa hiukkasista. Torni toimii uusiutuvalla energialla.

Tornin ympärillä tehtyjen mittausten perusteella on kuitenkin istuttava aivan sen vieressä, jotta ilmaa puhdistavasta vaikutuksesta voisi nauttia. Avoimessa ulkoilmassa tornin merkitys ilmanlaadun kannalta on lähes olematon.

Teknologia luo toivoa, mutta ei pelasta

Vajaat kolme vuotta sitten Maciej Rys tunsi tukehtuvansa kotikaupunkinsa Krakovan ilmaan. Taivas oli kauttaaltaan harmaa ja nenää pistelivät savu ja palavan muovin käry. Startup-yrittäjänä työskennellyt Rys pohti, että ilman puhdistamiseksi oli tehtävä jotakin, ja siitä syntyi idea innovaatiokilpailu Smogathonista.

Rys esitteli ajatuksensa sisarelleen Anna Rysille ja ystävilleen Maciej Ujejskille ja Kamila Knapille. He innostuivat heti.

”Toivottomuuden tunne oli niin turhauttava, että oli pakko tehdä jotakin itse. Vaikka Krakovassa oli alettu toimia ilmanlaadun parantamiseksi, tuntui, että muutokset tapahtuivat aivan liian hitaasti”, Knap sanoo.

Smogathonin tarkoituksena on kannustaa kehittämään teknologioita, joilla ilmansaasteiden määrää voi vähentää. Kilpailun hakuajan päätyttyä asiantuntijoista koostuva tuomaristo arvioi keksinnöt, haastattelee semifinaaliin päässeet tiimit ja valitsee lopulta finaaliin valikoituneista keksinnöistä parhaan.

Kilpailu on järjestetty nyt kolme kertaa, ja joka vuosi osallistujien määrä on kasvanut. Viime vuonna järjestäjät vastaanottivat yli 120 kilpailuhakemusta kuudelta eri mantereelta. Tämänvuotisen kilpailun hakuaika alkoi kesäkuun puolivälissä.

”On typerää ajatella, että huikeakaan teknologia yksinään auttaisi pelastamaan maailman, jos jatkamme fossiilisten polttoaineiden käyttämistä entiseen tapaan. Oikea ratkaisu olisi siirtyä välittömästi uusiutuvaan, vihreään energiaan, mutta niin ei tapahdu hetkessä. Uskomme, että kilpailussa syntyneistä innovaatioista voi olla oikeasti apua”, Knap pohtii.

Ensimmäisenä Smogathonin voitti vuonna 2015 krakovalainen startup-yritys Airly, jonka kehittämien sensorien avulla voi itse mitata ilmanlaatua ympärillään. Seuraavana vuonna voitto meni saksalaisyritys CityTreen jättimäiselle sammalseinälle, jonka tarkoituksena on sitoa ilmasta hiilidioksidia. Yhdysvaltalainen Artveoli vei puolestaan tuoreimman voiton taidepaneeleillaan, jotka muuttavat hiilidioksidia hapeksi kasvien tapaan.

”Minua raivostuttaa ilmansaasteongelman laajuus ja se, että päättäjät ympäri maailman tekevät niin vähän asian korjaamiseksi. Maailmassa kuolee vuodessa miljoonia ihmisiä ennenaikaisesti saasteisiin, joten en oikeasti ymmärrä, mitä muuta pitää vielä tapahtua, ennen kuin poliittinen paine nousee niin kovaksi, että hallitukset käyvät toimiin”, Knap sanoo.

Painostus tuottaa tulosta

Toissatalvi oli Puolassa erityisen hankala, mutta saasteiden parissa maa on paininut pitkään. Etelän hiilikaivosalueilla ja erityisesti Krakovan tienoilla ilmanlaatu on ollut hyvin huonoa jo viime vuosituhannella, ja juuri Krakovassa heräsivät Puolan ensimmäiset ympäristöliikkeet 1970–1980-luvuilla. Vuosisatoja vanhan yliopistokaupungin avoin ilmapiiri, voimakas kommunistihallinnon aikainen oppositio ja kehno ilmanlaatu loivat yhdessä otolliset olosuhteet ympäristöaktivismin nousulle.

Edelleen Krakova taistelee Puolan kaupungeista ahkerimmin ilmansaasteita vastaan, ja sen oma aluehallitus on laatinut huomattavasti maan keskushallitusta tiukemmat lait saasteiden hillitsemiseksi. Krakova aikoo muun muassa ensimmäisenä Puolassa kieltää hiilen ja puun polttamisen ensi vuoden syyskuusta lähtien.

Krakovan aluehallitus on myös alkanut korvata huonoja lämmityskattiloita laadukkailla ja maksanut asukkaille korvauksia kattiloiden vaihtamisesta. Vajaan viiden vuoden sisään muutaman muunkin kaupungin tavoitteena on kieltää vanhanaikaisten lämmityskattiloiden käyttö täysin.

Yritimme olla kärsivällisiä, mutta joskus kärsivällisyys ei vain riitä. Lähetimme ministereille kirjeitä ja kysyimme, mitä he olivat asian eteen tehneet. Kävi ilmi, etteivät juuri mitään.”

Puolan keskushallituskaan ei ole jäänyt täysin toimettomaksi, vaikka sen toimet ovatkin käynnistyneet huomattavasti monia aluehallituksia jähmeämmin. Askel oikeaan suuntaan oli se, että pian vuoden 2017 tammikuun saastekriisin jälkeen hallitus suostui ensimmäistä kertaa tunnustamaan ongelman olemassaolon ja julkisti 14 kohdan suunnitelman ilmanlaadun parantamiseksi EU:n suosittelemalle tasolle.

”Mutta aina kun hallitus jotain lupaa tekevänsä, saamme odottaa pitkään, että mitään oikeasti tapahtuu. Odotimme, odotimme ja odotimme lähes vuoden”, Polski Alarm Smogowyn Piotr Siergiej kertoo.

Lopulta vuoden 2017 lopulla järjestö aloitti kampanjan arvioidakseen hallituksen toimia.

”Yritimme olla kärsivällisiä, mutta joskus kärsivällisyys ei vain riitä. Lähetimme ministereille kirjeitä ja kysyimme, mitä he olivat asian eteen tehneet. Kävi ilmi, etteivät juuri mitään. Siitä nousi skandaali Puolassa.”

Sitkeä painostus tuotti tulosta. Viimein hallitus laati muun muassa lain, joka kieltää vanhanaikaisten lämmityskattiloiden myynnin heinäkuun 2018 alusta lähtien.

”Jos joku on ostanut kesäkuun viimeisenä päivänä halvan, huonon kattilan, sen käyttöä uusi laki ei kiellä. Siten tällä uudistuksella on hyvin vähän vaikutusta ainakaan ihan heti”, Siergiej sanoo.

Puola on niin riippuvainen hiilestä, ettei ongelmaa ole helppo ratkaista lyhyessä ajassa. Kaikenlaista on kuitenkin vireillä. Hallitus yrittää esimerkiksi parantaa talojen energiatehokkuutta, jotta lämpö ei karkaisi pihalle. Tätä varten seuraavien 10 vuoden ajalle on budjetoitu yhteensä 30 miljardia złotyä, vajaat 7 miljardia euroa.

”Hallitus on antanut lupauksen, mutta kuten sanottua, olemme kuulleet hallitukselta jo niin monia lupauksia, etten tiedä enää, mihin luottaa. Sanoisin silti, että tunnelin päässä on valoa.”

kirjoittanut

Jannika Melkko

Jannika Melkko on journalistiikan maisteriopiskelija, toimittaja ja Nordic Press Association Finlandin varapuheenjohtaja. Ilmastoasioiden ohella hän on erikoistunut kansainväliseen politiikkaan.