SUOMEN PÄÄNEUVOTTELIJA OUTI HONKATUKIA SORVAA ILMASTOTAVOITTEITA KOKO MAAILMALLE

Teksti: Esa Keskinen · Kuvat: Ella Kiviniemi · 
Julkaistu 14.10.2019

Pariisin sopimus ja ilmastohuippukokoukset ovat pääneuvottelija Outi Honkatukian pelikenttää. Ympäristöministeriössä työskentelevä Honkatukia tiedostaa, ettei kansainvälinen yhteistyö pysty riittävän nopeisiin ja kunnianhimoisiin ilmastotekoihin. Se on silti ilmastokonkarin mielestä ainoita keinoja planeetan pelastamiseksi.

Kannattaa huijata. Sillä pärjää, kun neuvotellaan.

“Kaikkien kannattaa aina allekirjoittaa sopimus, mutta sitten jättää sen velvoitteet täyttämättä. Ne, jotka eniten hyötyvät sopimuksesta, kannattaa maksaa niille tahoille, jotka muuten huijaisivat, jotta ne eivät huijaisi”, Outi Honkatukia selittää.

Honkatukia on Suomen ilmastoasioiden pääneuvottelija. Komea titteli tarkoittaa käytännössä sitä, että Honkatukia edustaa Suomen virallista kantaa ilmastoasioiden kansainvälisissä valmisteluissa ja neuvottelupöydissä.

Hän on tutkinut valtiotieteiden lisensiaatintyössään peliteoriaa, esimerkkitapauksenaan Itämeren suojelu. Peliteorian ymmärtäminen voi auttaa suvereniteettiään arvostavien valtioiden neuvottelutasapainon löytämisessä. Niistäkään moni ei tiedä, tai välitä, että huijausesimerkin ongelma on se, että taktiikka toimii vain tietyissä olosuhteissa.

Peliteoreettisesti ratkaisu, jossa pelaaja odottaa muiden heikentävän omia asemiaan ensin voi toimia, jos uhka on sellainen, että se kohtaa kutakin pelaajaa yksin. Pelaajan ei esimerkiksi tarvitse juosta lujempaa kuin karhu, jos juoksee lujempaa kuin joku toinen pelaaja.

Ilmastonmuutos taas on uhka, joka kohtaa joka tapauksessa jokaista pelaajaa. Ja jos uhkan ehkäiseminen onnistuu vain silloin, kun kaikki pelaajat tekevät jotakin, ei toisten pelaajien siirron odottaminen toimi.

“Toinen peliteoreettinen peruskuvio on se, että yhteistyötä tekemällä saadaan parempi lopputulos, kuin että kaikki toimivat itsekkäästi.”

Outi Honkatukia on viettänyt lapsuutensa muun muassa Bangladeshissa, Botswanassa ja Malawissa isänsä YK-työn takia.

Honkatukia on lähdössä illalla kohti Belgiaa, sillä seuraavana päivänä Brysselissä on EU-maiden pääneuvottelijoiden kokous. Pari päivää sen jälkeen hän suuntaa New Yorkiin YK:n ilmastohuippukokoukseen. 

“Matkapäiviä tulee tänä vuonna noin kuutisenkymmentä”

Suomi kompensoi lentoja nyt EU-puheenjohtajuuskaudella. Tätä ennen se on ollut joko hyvin hankalaa tai mahdotonta virkamatkojen yhteydessä. 

Yhtä kaikki vuosi on ollut pääneuvottelijalle kiireinen. Kesällä alkanut Suomen puolivuotinen EU-puheenjohtajuus näkyy pääneuvottelijan työssä lisäkokouksina ja -vastuuna. Honkatukian johdolla kootaan tällä hetkellä EU:n yhteistä neuvottelumandaattia, eli näkemyksiä ja toiveita, jotka esitetään muille maailman valtioille Santiagon ilmastokokouksessa joulukuun alussa.

Ilmasto on yksi Suomen EU-puheenjohtajuuden pääteemoista. Antti Rinteen (sd.) hallitus on ottanut kovat tavoitteet myös kotimaassa. Suomi aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

“Hallitusohjelma vei Suomen aivan maailman kärkeen, ainakin kunnianhimossa”, Honkatukia toteaa.

Kotimaassa on odotettu puheenjohtajakaudelta esimerkkiä juuri ilmasto- ja ympäristötyön edistämisessä. Puheenjohtajamaan tulee kuitenkin edustaa kaikkien EU-maiden yhteistä näkemystä, mikä tulee todennäköisesti näkymään keskitien ilmastopolitiikan ajamisena. Tosin Honkatukian mielestä taitava puheenjohtaja osaa käyttää muita hyödyksi.

“Välttämättä puheenjohtajan ei tarvitse olla esittämässä niitä kaikkein kunnianhimoisimpia kantoja, vaikka meillä Suomessa on jo 2035 hiilineutraaliustavoite ja EU:ssa yritetään sopia 2050 nettonollatavoitteesta.”

Honkatukian rivakasti pulppuava puhe on kyllästetty ilmastoasiantuntijatermein. Pariisin sopimus on kavereiden kesken vain “Pariisi”. Tavoite “miinus viiskytviis kakskytkolkyt” taas tarkoittaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. “Nettonolla” on tilanne, jossa hiiltä ei enää tule lisää järjestelmään.

Sopimusten ja ilmastokokouksien syy-seurausuhteissa voi olla vaikea pysyä perässä. Lisäksi pakkaa sekoittavat erilaiset raportit, joista tärkeimmät julkaisee hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC.

Honkatukian luettelemat tavoitteet ovat tulosta ilmastoneuvotteluista, jotka alkoivat Riossa 1992. Tällä hetkellä tärkein valtioita ohjaava sopimus on vuonna 2016 voimaan tullut Pariisin sopimus. Honkatukia on itse ollut kirjoittamassa sen toimeenpanosääntöjä. Sopimuksen allekirjoittaneet 196 valtiota ovat sitoutuneet rajoittamaan päästöjään niin, että planeetan lämpötilan nousu pysähtyy reilusti alle 2 asteeseen.

Pariisin sopimuksen noudattamisen säännöt saatiin valmiiksi viime joulukuussa YK:n ilmastokokouksessa Puolan Katowicessa. 

Honkatukia oli paikalla, tietenkin. Kokous päättyi reippaasti yli vuorokauden jatkoajalla myöhään neuvotteluviikon lauantaina. Mediassa ja julkisessa keskustelussa Katowicen kokouksesta välittyi kuva epäonnistumisesta – maailmaa ei pelastettukaan. IPCC oli julkaissut syksyllä niin sanotun 1,5 asteen raporttinsa, mikä sai ihmiset vaatimaan päästöjen nopeaa vähentämistä.

“Silloin IPCC:n raportti oli niin paljon esillä, että petyttiin. Vaikka eihän sen lämpötilalukeman edellyttämistä päästövähennyksistä päättäminen edes ollut Katowicen asialistalla.”

Honkatukian mielestä Katowice olikin menestys.

“Katowicen tulos oli hyvin tekninen läpinäkyvyyskehikkoineen ja raportointijärjestelmineen. Sitä oli vaikea avata suurelle yleisölle.”

Silti se on merkitykseltään suuri. Kokouksen lopputulemana kaikki maat seuraavat päästöjään ja raportoivat niistä jatkossa yhteisin säännöin sekä kertovat päästösitoumuksistaan kattavasti.

Pariisin sopimukseen sitoutuneiden maiden oletetaan kiristävän tavoitteita vasta Glasgowssa marraskuussa 2020. Vaivalla sumplitun sopimuksen askelmerkkejä on vaikea jonkun ulkopuolisen sysäyksen vaikutuksesta laittaa nopeasti uuteen järjestykseen.

Katowicessa jäi toki sopimatta markkinamekanismeja koskevat säännöt eli se, miten maat voivat hyödyntää kumppanimaissa rahoittamiaan ilmastotoimia omien päästötavoitteidensa saavuttamisessa.

Honkatukian mukaan maat eivät halunneet sinänsä hyvään sääntökirjaan huonoja mekanismisääntöjä. Niitä siirrettiin tuonnemmaksi, jotta vältettäisiin tilanne, jossa Pariisin sopimuksen päästövähennyssitoumuksia voisi keventää vanhoilla päästövähennysyksiköillä tai laskemalla samat päästövähennykset sekä rahoittaja- että toteutusmaan hyväksi. Neuvotteluja jatketaan taas joulukuussa Chilen Santiagossa.

Tärkeää on se, että yhteiset säännöt ja askelmerkit ovat ylipäätään olemassa. Nyt Pariisin sopimukseen liittyvistä ylimääräisistä neuvottelukierroksista päästään eroon ja siirtymään tavoitteiden asettamisesta itse tekoihin, niin sanottuun “climate actioniin”. Se ei ole kuitenkaan niin helposti sanottu kuin tehty.

“25 vuotta on vain neuvoteltu maailmalla, että saataisiin yhteiselle sopimukselle säännöt. Nyt pitäisi kotimaassa ryhtyä toimeenpanemaan konkreettisia tekoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Tällainen mindshift ei tapahdu hetkessä.”

Tärkeää on se, että yhteiset säännöt ja askelmerkit ovat ylipäätään olemassa.

Honkatukia tuli pääneuvottelijan tehtävään vuonna 2016. Saman vuoden lopussa Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit. Honkatukia korostaa geopoliittisen tilanteen olevan hankala. Yhdysvallat aikoo vetäytyä Pariisin sopimuksesta. Euroopassa Brexit sekoittaa pakkaa ja vie voimavaroja. Lisäksi osa maista, Unkari, Puola ja Tsekki etulinjassa, vastustavat päästökiristyksiä.

Hän on vetänyt pääneuvottelijana Suomen ilmastoneuvottelurekeä ilmastodenialismin nostaessa päätään. Suurimmat huolenaiheet ovat liittyneet juuri Yhdysvaltojen suunnan muutokseen presidentti Trumpin johdossa. Ensimmäinen ajankohta, kun Yhdysvaltain hallinto voi antaa virallisesti Pariisin sopimuksesta irtautumisilmoituksen, on marraskuun alussa. Honkatukian tietojen mukaan ilmoitus tullaan jättämään. Ilmoituksen jättämisestä menee vielä vuosi, kun maa voi virallisesti irrota sopimuksesta.

“Se olisi marraskuussa 2020, juuri kun on maassa ollut seuraavat presidentinvaalit.”

Yhdysvaltojen poukkoilu on saanut muut suurvallat ottamaan roolia. Jopa Vladimir Putinin Venäjä näkee tilaisuuden kerätä pisteitä Yhdysvaltain huomion ollessa muualla.

“Tässä on vähän perverssejäkin sävyjä. Venäjä on maa, jolla ei ole käytännössä mitään ilmastopolitiikkaa tai -tavoitteita, mutta ilmoittamalla Pariisin sopimuksen ratifioinnista YK:n ilmastohuippukokouksen aikana, he paistatelevat parrasvaloissa.”

Venäjä todella ratifioi sopimuksen New Yorkin ilmastohuippukokouksessa syyskuussa. Ranskan Emmanuel Macron pyysi puheenvuorossaan siitä hyvästä Venäjälle aplodeja.

Neuvottelijoiden rooli on olla taustalla. Ilmastohuippukokouksissa on paikalla satoja neuvottelijoita ja itse pääistuntoon saapuvat maailman tärkeimmät poliitikot. “Mahduin pääsaliin New Yorkissa siinä vaiheessa, kun presidentti seurueineen sekä ministerit poistuivat salista. Hyvissä ajoin ennen puolta päivää, noin kaksi tuntia kokouksen alun jälkeen”.

Vesi nousee ja nousee. Ensin alle jäivät venevalkamat ja rantapalmut. Sitten kylää piti siirtää. Lopulta myös Togorun hautausmaa jäi veden alle. 

Fidžin suurimmalla saarella sijaitsevan kylän taloista on enää muutama jäljellä. Vaikka ilmaston lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen, vesi nousee silti arviolta 50 senttiä lisää. Fidžissä on alle miljoona asukasta, ja sen hallitus julkaisi viime vuonna listan 60 kylästä, jotka on siirrettävä.

Valtioiden huolet ovat suhteellisia. Merennousun uhkaamien alavien saarivaltioiden edustajat saapuvat neuvottelupöydän ääreen todellisesta kriisitilanteesta. Suvereenin valtion katoaminen kartalta on ihmiskunnan historiassa ennenkuulumatonta.

“Saarivaltioilla on vahva mandaatti neuvotteluissa. Siellä menee maa alta.”

Saksassa iso huolenaihe on hiiliteollisuuden kohtalo. Maa aikoo käyttää noin 40 miljardia euroa ruskohiilen alasajon sopeuttamiseen. Rahoilla tuetaan niitä alueilta, joilta hiilen louhimisesta luopuminen vie työpaikat. Toisaalla ruuantuotannosta voi tulla mahdotonta. 

“Oikeudenmukaisella siirtymällä tarkoitetaan eri asioita eri puolilla maailmaa.”

Haastattelua edeltävän päivän iso uutinen taas on ollut Saudi-Arabian öljynjalostamoon, ilmeisesti Iranista, tehty ohjusisku. Se on heilauttanut paitsi Lähi-idän vakautta myös pörssikursseja. Honkatukia huomauttaa, miten Suomessa uutisten kärkenä oli nimenomaan öljyn hinnan nouseminen.

“Aika hilpeää. Sodan uhka Persianlahdella on hirveää, mutta onko se hinnannousu niin äärettömän negatiivinen asia tilanteessa, jossa pitäisi nimenomaan hintaohjauksella päästä pois fossiilisista polttoaineista.”

Teollisuusmaissa keskustelu kääntyy Honkatukian mielestä turhan usein siihen, että ilmastonmuutoksen torjunta maksaa. Lisäksi koetaan, että torjunta on hankalaa ja ajatellaan, että on jo tehty osamme.

“Jos on todellakin näin, ettei voida maksaa vitosta enemmän kun tankkaa, sittenhän ainoa looginen päätös on se, että meidän täytyy antaa enemmän rahaa kehitystyöhön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan kohdemaissa. Käytännössä pitäisi tietenkin tehdä molemmat.”

Honkatukia lisää, että myös pohjoisen teollistuneissa maissa sopeutumistoimiin tullaan “aivan varmasti” vaatimaan enemmän rahaa jatkossa. Toisin sanoen, olemme taas peliteoreettisessa tilanteessa, jossa kannattaa tehdä yhteistyötä. Juosta yhdessä riittävän nopeasti. 

Yhteistyön rakentaminen on raadollista “nörttihommaa”. Istunnot venyvät, sähköpostiketjut ja luonnosprujut kasautuvat. Asioita mutkistaa se, että ilmastoneuvottelijoiden joukossa on erilaisia ammattilaisia. On työkseen kauppasopimuksia neuvottelevia ammattidiplomaatteja, joilla ei ole henkilökohtaista suhdetta ilmastotyöhön. He toimivat enemmän palkkasotureiden tapaan: valtion hallinto antaa näkökannan, ja ammattidiplomaattien tehtävä on neuvotella se mukaan sopimuksiin. Heidän neuvottelutekninen osaamisensa voikin olla aivan toisella tasolla kuin vaikkapa vaaleilla valitun ministerin.

Honkatukia arvelee itse kuuluvansa koulukuntaan, joka kokee työn merkitykselliseksi ja yrittää rakentaa planeetan kannalta parasta neuvottelutulosta. Se voi tarkoittaa kompromisseja vähennystavoitteissa, mutta niin, että jossain vaiheessa on mahdollista päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Hän ei koe lannistuneensa pitkistä väsytystaisteluista huolimatta. Oikeastaan päinvastoin. Esimerkiksi Pariisissa työskennellessään, hänet tunnettiin puurtajana, joka arvioi päivisin maiden ympäristöpolitiikkaa ja kävi iltaisin vetämässä jumppatunteja Punaisen myllyn naapurissa (Honkatukialla on Friskis & svettis -jumppaohjaajan koulutus).

“Kun aika ajoin asiat loksahtavat kohdalleen, se on hirmu palkitsevaa.”

Honkatukia nostaa esimerkiksi Pariisin sääntökirjan ambitiomekanismin, eli eräänlaisen vääntökammen, jolla sopimukseen ruuvataan lisää tehoa. Kampea on Pariisin sopimuksen mukaan tarkoitus vääntää viiden vuoden välein. Sen ansiosta tavoitteita on mahdollista kiristää.

“Olen kirjoittanut sen säännöistä suuren osan. Olin sisäpiirissä draftaamassa ja vetämässä niitä neuvotteluita. Oli hieno tunne nörtille nähdä oma teksti valmiina. Ei sitä tarvitse kenellekään erikseen hehkuttaa.”

Honkatukia on enemmän rationaalinen ekonomisti kuin tulisieluinen ympäristöpaasaaja. Silti hän kannattaa suuria muutoksia. Hän on todennut muun muassa, että talous tulisi irtikytkeä fossiilisista polttoaineista ja maailman satsata uusiutuvaan energiaan.

Vaikka suurvallat oikuttelevat ja korulauseet eivät tahdo aina muuttua konkretiaksi, suunta on ollut tasaisesti eteenpäin. 

“Edellisen 10 vuoden aikana on tapahtunut hurja kehitys. Nuorten ääni on nyt noussut ihan erilailla esiin. Ja päättäjien ymmärrys siitä, että tämän päivän koululakkoilijat ovat huomisen äänestäjiä, on lisääntynyt.”

Honkatukia varoittaa silti tulevista pettymyksistä. Pariisin sopimuksen voimaantulon jälkeen planeetalla on koettu ennätyslämpimiä vuosia. Päästöt eivät ole lähteneet laskuun, vaan kasvaneet. Vaikka ilmaston kannalta tilanne on kriittinen, kansainväliset neuvottelut ja sopimukset eivät tule olemaan riittävän ketteriä nopeisiin korjausliikkeisiin. Kun Greta Thunberg pitää vilunväristyksiä aiheuttavan palopuheen maailman johtajille, se ei juuri vauhdita Pariisin prosessia, vaikka inspiroikin ihmisiä ympäri maailmaa.

“Kansainvälinen systeemi ei ikinä pysty vastaamaan vaikkapa nuorten esittämiin vaatimuksiin, mutta se on ainoita keinoja ja vahva pohja muutokselle. Edessä on joka tapauksessa sopeutuminen ilmastonmuutokseen.”

Honkatukia on ekonomisti. Hän uskoo taloudelliseen ohjaukseen ja haluaa, että markkinamekanismeille saadaan kunnolliset toimeenpanosäännöt. Se, mikä Katowicessa jäi sopimatta. Järjestelmä voisi käynnistää positiivisen kierteen.

“Se olisi saavutus.”

Asiasta neuvotellaan seuraavan kerran joulukuisessa Santiagossa. Ehkä sekin ilmastosopimuksen osa vielä loksahtaa kohdalleen. Pian myös maiden antamien päästövähennysten toteutumista seurataan Pariisin sopimuksen mukaisesti. Niitä voidaan jopa kiristää, jos valtiot saadaan pidettyä sopimuksessa aidosti mukana. 

Jos kukaan ei huijaa.

KUKA:

OUTI HONKATUKIA

 

Syntynyt: 7.7.1968

Koulutus: Valtiotieteiden lisensiaatti, kansantaloustiede, Helsingin yliopisto

Ura: 

Pääneuvottelija, ympäristöministeriö 2016–

Finanssineuvos, valtionvarainministeriö 2008–2016

OECD, Pariisi 1995–2008. Muun muassa ympäristömaatutkinnoissa sekä pääsihteerin kabinetissa.

Perhe: Puoliso ja 11-vuotias poika

Harrastukset: liikkuu luonnossa, sienestää erityisesti suppilovahveroita

Kirjoittajasta