Sanat: Markus Mäki ja Erkki Mervaala · Kuvat: Ella Kiviniemi · Julkaistu: 24.05.2019
Eurooppalaiset valitsevat tällä viikolla uuden parlamentin, jonka tehtävä on viedä Euroopan unioni 2020-luvulle. Ilmastopolitiikka on yksi vaalien tärkeimmistä kysymyksistä, sillä ilmastokriisin ratkaiseminen vaatii ennen kaikkea kansainvälistä yhteistyötä.
EU on maailman suurin sisämarkkina-alue. Sen asettamat normit vaikuttavat sääntelyyn myös muualla, koska yritykset haluavat myydä tuotteita ja palveluita Euroopassa. EU-parlamentti on perinteisesti kannattanut integraatiota ja yhteistä ilmastopolitiikkaa, mutta jäsenmaat ovat olleet varovaisempia.
Osa maista pelkää, että tuotanto siirtyy muualle, jos EU kiristää liikaa omia päästötavoitteitaan. Myös rahakkaat teollisuudenalat, kuten autoteollisuus, vastustavat tiukempaa sääntelyä, ja niiden edustajilla on paljon vaikutusvaltaa päättäjiin.
Parlamentin kokoonpano vaikuttaa suoraan sen tekemään ilmastopolitiikkaan. Vasemmisto ja vihreät kannattavat veroja ja julkisia investointeja, kun taas oikeisto on perinteisesti luottanut markkinaehtoisiin ratkaisuihin. Äärioikeistolaisissa ryhmissä ilmastokriisille ei anneta juurikaan painoarvoa.
Ilmastokysymyksissä EU:n tärkein työkalu on päästökauppa, jonka puitteissa jäsenmaiden yritykset voivat ostaa ja myydä niille myönnettyjä päästöoikeuksia.
Päästökaupan tarkoitus on vähentää päästöjä kustannustehokkaasti, mutta järjestelmässä on isoja puutteita. Kaikki teollisuuden alat eivät kuulu sen piiriin, ja päästöoikeudet ovat liian edullisia, jotta niillä olisi todellista vaikutusta.
Tällä hetkellä yritykset saavat yli 40 prosenttia kaikista päästöoikeuksista ilmaiseksi.
Muutoksia tarvitaan myös EU:n budjettiin. Nykyään valtaosa EU:n budjetista käytetään erilaisiin maatalous- ja aluetukiin, joita myönnetään tänä vuonna noin 100 miljardin euron edestä. Se on noin kaksi kolmasosaa koko budjetista.
Osa EU:n aluepoliittisista tuista on jopa edistänyt ilmastonmuutosta, kun niillä on rahoitettu fossiilisen energian tuotantoon liittyviä hankkeita. Vastaavasti EU:n ilmastotavoitteita edistävä Life-ohjelma saa samasta budjetista noin 550 miljoonaa euroa.
Komissio onkin esittänyt, että vuosien 2021–2027 rahoituskehyksessä maatalous- ja aluetukien osuutta pienennettäisiin, jotta EU voisi käyttää enemmän rahaa muun muassa tutkimukseen ja kansalaisten turvallisuuteen.
Tällä hetkellä yritykset saavat yli 40% kaikista päästöoikeuksista ilmaiseksi. ”
Eurooppalaisen GND:n hintalappu olisi komission mukaan 180 miljardia euroa vuodessa, jotta Pariisin sopimuksen tavoitteisiin päästäisiin.”
Viimeisen vuoden aikana ajatus vihreästä uusjaosta, Green New Dealista (GND) on noussut osaksi niin Yhdysvaltojen kuin Euroopankin poliittista keskustelua. Kyseessä on laaja ilmastopoliittinen ohjelma, joka toimisi tiekarttana kohti kestävää taloutta ilman kohtuuttomia sosiaalisia kustannuksia.
Tämä tarkoittaisi muun muassa korkeampia haittaveroja ympäristöä saastuttavalle teollisuudelle sekä merkittäviä investointitukia vähäpäästöisen ja uusiutuvan energian tuottajille. Eurooppalaisen GND:n hintalappu olisi komission mukaan 180 miljardia euroa vuodessa, jotta Pariisin sopimuksen tavoitteisiin päästäisiin.
Eurooppalaista GND:tä ovat ehdottaneet monen vihreän ja vasemmistopuolueen lisäksi muun muassa Kreikan entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis ja EU:n Brexit-neuvotteluja johtava Michel Barnier.
Huhtikuun eduskuntavaaleissa ilmastonmuutos nousi teemaksi, johon ehdokkaiden oli pakko ottaa kantaa. Vaikka vaalitenteissä keskusteltiin turhan paljon lihaveron ja lentoveron kaltaisista yksittäisistä ratkaisuista, lähes kaikki puolueet olivat yhtä mieltä siitä, että ilmastokriisin torjuminen vaatii ripeitä poliittisia päätöksiä.
Monissa puheenvuoroissa kuitenkin todettiin, että viiden miljoonan asukkaan Suomi on liian pieni tekijä. 500 miljoonan asukkaan Euroopan unionilla luulisi olevan riittävästi voimaa kansainvälisen muutoksen ajamiseksi. Ensimmäinen askel voisi olla, että EU päivittää omat päästötavoitteensa 1,5 asteen mukaisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että koko unionin on oltava hiilineutraali viimeistään vuonna 2050.
Finanssikriisi ja maahanmuuttokriisi ovat viime vuosina syöneet EU:n uskottavuutta kansalaisten silmissä. Näissä vaaleissa Euroopalla olisi oiva tilaisuus osoittaa ylikansallisen yhteistyön edut ja nousta globaalin ilmastopolitiikan suunnannäyttäjäksi.
Juttua varten on haastateltu Sitran vanhempaa neuvonantajaa Oras Tynkkystä ja Helsingin Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkijaa Timo Miettistä.
Markus Mäki on maisteri ja Ylen toimittaja, joka on kiinnostunut politiikasta, ideologioista ja vallasta.
Erkki Mervaala on tutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Häntä kiinnostaa erityisesti ilmasto- ja talouspuheen kehykset.