Sanat: Johannes Roviomaa · Kuva: Tom Grimbert · Alunperin julkaistu: 14/07/2018
Maailman suurimman urheilulajin kattojärjestö ei kunnioita ihmisoikeuksia eikä ympäristöä. Urheilun ilmastopäästöt ovat ikävä tosiasia, josta usein vaietaan, kirjoittaa Johannes Roviomaa.
Jalkapallo on planeettamme seuratuin ja harrastetuin urheilulaji, jonka markkina-arvo on valtava. Huippujalkapallo on ristiriitainen kokonaisuus, jossa iskevät yhteen taloudelliset intressit, politiikka ja intohimoinen fanikulttuuri. Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ovat maailman suurin yksittäinen urheilutapahtuma, jota jännittävät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. Finaali kerää yli miljardi tv-katsojaa.
Tänä vuonna Venäjällä pelattavat MM-kisat huipentuvat sunnuntaina Moskovan loppuotteluun, jossa kohtaavat Kroatia ja Ranska. Kroatia on yksi kisojen suurimpia yllättäjiä. Finaalipaikka on maan ensimmäinen miesten arvokisoissa.
Kenties vähemmälle huomiolle on jäänyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin liittyvät ympäristövaikutukset. FIFA:n toteuttamassa tutkimuksessa kisojen kokonaispäästöjen arvioidaan olevan noin 2,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (tCO2e). Vertailun vuoksi: Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) arvion mukaan yhden suomalaisen päästöt vuodessa ovat keskimäärin noin 11,5 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.
Jalkapallon MM-kisojen päästöarvioihin on laskettu esimerkiksi matkailusta syntyvät lentopäästöt, jotka muodostavat kokonaisuudesta 74,7 prosenttia. Muita päästöjä syntyy muun muassa yksityisautoilusta, rakentamisesta, lämmityksestä, ruoasta, jätteistä.
Kansainvälisellä jalkapalloliitolla, FIFA:lla, on ilmasto-ohjelma, jonka tavoitteet ovat varsin ympäripyöreät:
”FIFA ja paikalliset järjestäjät työskentelevät yhdessä pienemmän hiilijalanjäljen eteen vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailuissa. FIFA:n operatiivinen johto valvoo, että matalammat päästötavoitteet saavutetaan.”
Yksi esimerkki tästä on se, että kisaturisteille on olemassa joukkoliikenteen käyttöä suosiva järjestely, jossa ottelulippua ja jalkapalloturistipassia (Fan-ID) näyttämällä pääsee ottelupäivinä busseihin, metroon ja raitiovaunuihin ilmaiseksi. Kisakaupunkien välillä kulkee ilmainen junayhteys. Esimerkiksi Ekaterinburgista on 3026 kilometriä Kalingradiin. Yhteensä kisakaupunkien etäisyys toisistaan on 13405 kilometriä, yli kolmasosa maapallon ympärysmitasta.
Kokonaiskuvassa Fifan toiminta planeettamme hyvinvoinnin eteen on tragikoomisen groteskia puuhaa. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on oivallinen esimerkki makkarateoriasta, joka on seuraavanlainen: ”Jos rakastat jotain, älä koskaan ota selvää miten se on valmistettu”.
Vuonna 2017 julkaistu FIFA:n korruptiota käsittelevä dokumentti kertoo miltei kaiken oleellisen maailman suurimman urheiluorganisaation historiasta: korruptiota, lahjuksia, pröystäilyä. Vuosikymmenten ajan FIFA:n hallitus on ollut hyvin homonyyminen. Se on koostunut ainoastaan keski-ikäisistä miehistä. Dokumentissa seurataan viime kesänä menehtyneen Chuck Blazerin uraa FIFA:n johdossa. Pohjois-Amerikassa Blazeria kutsuttiin FIFA:n kummisedäksi. FIFA:n hallinto joutui irtisanoutumaan lukuisten lahjustapausten johdosta vuonna 2015, kun Yhdysvaltain ja Sveitsin viranomaiset käynnistivät laajamittaisen korruptiotutkimuksen jalkapalloliittoa kohtaan. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenasta vielä 20 päivän ajan.
Kaikista käsittämättömin FIFA:n päätös oli julistaa kahdeksan vuotta sitten Qatar vuoden 2022 jalkapallon MM-kisojen isäntämaaksi. Kisat pelataan poikkeuksellisesti talvella (21. marraskuuta – 18. joulukuuta), koska Qatarin lämpötila voi korkeimmillaan nousta jopa 50 celsiusasteeseen. Käytännössä kaikki jalkapalloon liittyvä infrastruktuuri rakennetaan aavikolle, jonne odotetaan 1,5 miljoonaa turistia. Qatarin MM-kisat tulevat olemaan ilmastolle hyvin kuormittavat.
Äärimmäiset ilmasto-olosuhteet ovat herättäneet epäilyksiä Qatarin kyvystä järjestää kisat. Lisäksi Qatarin ihmisoikeustilanne on huono. Amnesty Internationalin raportista selviää miten heikko asema rakennustyömaalla työskentelevillä ihmisillä on. Yli tuhat ihmistä on kuollut jo nyt rakennustöissä, ja luvun pelätään kasvavan.
Hyvin todennäköisesti Qatariin rakennetut valtavat jalkapallostadionit jäävät käytännössä kertakäyttötuotteiksi. Qatar, joka haluaa panostaa tulevaisuudessa turismiin, ei todennäköisesti houkuttele matkailijoita kisojen jälkeen.
Tie helvettiin ei ole kivetty edes hyvillä aikomuksilla.
Johannes Roviomaa on toimittaja ja viestinnän ammattilainen, joka on erikoistunut ympäristöä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsitteleviin teemoihin.