Viikko sitten maanantaina kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC pudotti kolme vuotta valmistellun raportin.
Raportti toteaa, että koko ihmiskunnan tulee tehdä rajuja liikkeitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi. Sellaisia liikkeitä, jotka siirtäisivät meitä etäämmälle kaupunkilomien, yksityisautoilun, suoratoistopalveluiden ja liha-aterioiden täyttämästä elämäntyylistämme.
IPCC:n mukaan tutkimus osoittaa, että ilmaston lämpeneminen kahdella asteella ei ole enää kovinkaan mielekäs tavoite. Jotta siedettävän elämän mahdollistama haamuraja 1,5 astetta saavutettaisiin, tulisi käytännössä koko maailmantalous ja yhteiskuntien toimintatavat myllätä. Puhutaan kohtalon vuosikymmenistä, taas kerran.
Raportti on hallitsi uutisia menneen viikon. Media on ilmaissut hätääntymisen merkkejä.
Itku on ilmastoasioissa kohta ainoa toivomme, toteaa Ylioppilaslehti ja huomauttaa, että ennennäkemättömät muutokset pitää tehdä 12 vuodessa. Se vastaa kolmea tavallista vaalikautta.
MTV:n kommentti meni pidemmälle ja kysyi “tapammeko itsemme vai teemmekö jotain jo tänään?”
Satiirisivusto The Onion taas veisteli, että meillä on vielä aikaa räjäyttää koko planeetta.
Poliitikot ovat hekin esittäneet painavan huolensa raportin sisällöstä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kertoi heti maanantai-iltana blogissaan aikovansa kutsua kaikki eduskuntapuolueet ”pyöreän pöydän keskusteluun”, jossa aiheena on Suomen ilmastopolitiikka.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) oli myös maanantaina varsin vakava, mutta totesi, ettei päästöjä oikein voida kiristää.
Helsingin Sanomat kysyi raportin jälkeen poliitikoilta, mitä nyt pitäisi tehdä? Ainakaan hallitus ei vaikuta aloittavan mitään konkreettisia toimia IPCC:n tavoitteisiin pääsemiseksi.
Keskustelu IPCC:n tuoreesta raportista on ollut vilkasta, hyvä! HS kysyi tänään puolueiden edustajilta neljä kysymystä ilmastonmuutoksen torjunnasta. https://t.co/c09typqwDN
— Hyvän sään aikana (@hyvansaanaikana) 9. lokakuuta 2018
Edelleen vedotaan siihen, ettei meidän teoillamme täällä pienessä Pohjolassa ole oikeastaan väliä, vaan ne pahat tyypit ovat siellä jossain kaukana ja niiden tässä pitäisi tehdä muutos. Tällaiseen argumentointiin sortui ympäristöministeri Tiilikaisen lisäksi Sampo Terho (sin.), joka totesi Helsingin Sanomien kyselyssä, että metsien määrää hiilinieluina pitää lisätä muualla maailmassa, sillä Suomi on niin kovin pieni. Hanna Nikkanen ruotii ilmiötä osuvasti Long Playn sivuäänessä.
Australia muuten sentään sanoi varapääministeri Michael McCormackin suulla rehellisesti, ettei aio piitata raportista, vaan maa jatkaa hiilen polttamista.
Samaan aikaan kun historiallinen myrskyy piinaa Yhdysvaltojen kaakkoisosia, myös Trumpin hallinto yhä ummistaa silmänsä tutkijoiden varoituksille, ja muun muassa kyseenalaistaa IPCC:n raportin laatineiden motiivit. Aihe otetaan kuitenkin jo suuresti esiin mediassa myös jenkeissä.
Esimerkiksi uutiskanava MSNBC:n Ari Melber kommentoi viikolla Trumpin ja republikaanien suhtautumista ilmastonmuutokseen harvinaisen suorasanaisesti.
Tässä muutama esimerkki, joiden avulla sinä voit jo aloittaa työn poliitikkojen vielä pohtiessa.
Selvää on, että aika on käymässä vähiin ilmastonmuutoksen munakellossa. Tai kuten filosofi Frank Martela toteaa, risteilijä on ajamassa kohti jäävuorta.
IPCC:n raportti on vain tuorein varoitushuuto ilmastonmuutoksen etenemisestä.
Hyvän sään aikana -verkkomedian työryhmä julkaisi Hyvän sään aikana – mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken -kirjan noin vuosi sitten, lokakuun alussa 2017.
Samoihin aikoihin julkaistiin varsin painava julkilausuma, jossa 15 000 tieteentekijää varoitti maailmaa joukkotuhosta. Hätähuudoksi tituleeratussa julkaisussa tieteentekijät 184 maasta totesivat ihmisten vaarantavan koko ihmiskunnan tulevaisuuden, jos kulutusyhteiskunta ja väestönkasvu jatkavat nykyisellä tahdilla. Sitä kauhisteltiin.
Viime kesän käristyskupoli (humoristisesta termistä huolimatta) herätti sekin huolta. Suomi tirisi ennätyshelteissä pitkän kuuman kesän. Ihmiset yhdistivät läkähdyttävän paahteen konkreettisena ilmiönä ilmastonmuutokseen. Poliitikot ja toimittajat puhuivat julkisuudessa hellejaksosta, kuin ensimmäisenä todisteena ilmaston lämpenemisestä.
Vuoden aikana olemme huomanneet, että takalauta näkyy jo. Hannibal ad portas, mutta toimeen tartutaan liian hitaasti. IPCC:n raportin mukaan ilmakehään ei saisi päästää enää lainkaan hiilidioksidia vuonna 2050. Ongelma on myös se, että nykyiset Pariisin sitoumukset kuitenkin vievät kohti tuplasti suurempaa, eli noin 3 asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä.
Poliittisessa puheessa ilmastonmuutos otetaan jo pääasiassa siis vakavasti. Päätöksenteko laahaa perässä. Poliittisella tahdolla on kyllä vähennetty kulutusta ennenkin. Vuoden 1973 energiakriisin aikaan valtioneuvosto pystyi julkaisemaan laajan energiansäästöohjelman.
Yleiseksi nopeusrajoitukseksi määrättiin 80 kilometriä tunnissa, mainosvalot piti sammuttaa yöksi ja huonelämpötiloja laskettiin. Asuntojen lisälämmittimet, moottoriteiden valaistus, harrasteilmailu ja moottoriajoneuvokilpailut kiellettiin kokonaan.
Puolen vuoden päästä järjestettävistä eduskuntavaaleista olisi mahdollisuus tehdä #ilmastovaalit.
Olemme jo huolestuneet. Toivottavasti vuoden päästä olemme päässeet jo etenemään kohti oikeita tekoja.