Tracking Changen opiskelijat Gavin Winter-Sinnott, Ryan Schaefer, Richard Stewart, Kaidynce Storr, Portia Morin ja Kelsey Lockhart.

”Se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että kotini vajoaa”

Ilmastonmuutos uhkaa alkuperäiskansoja, joiden nuoret haluavat tarttua toimeen nyt

Sanat ja kuvat: Erkki Mervaala · Alunperin julkaistu: 31/01/2019


 

”Näin netistä erään ruotsalaisen tytön, joka ei mene kouluihin perjantaisin, koska hänestä on turhaa opettaa tulevaisuutta, jos tulevaisuus on epävarma. Minusta se oli rohkaisevaa.”

16-vuotias Kaidynce Storr Kanadan Tuktoyaktukista viittaa ruotsalaiseen Greta Thunbergiin, jonka koululakko ilmaston puolesta on saanut maailmanlaajuista huomiota. Tuktoyaktukissa ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat jo lähelle.

”Olen peloissani ihmisten turvallisuudesta. Talvella ulkona liikkumisesta on tullut vaarallisempaa. Lisäksi on enää parista metristä kiinni, etteivät asukkaiden talot putoa valtamereen.”

Storr on osa alkuperäiskansojen nuorista koostuvaa ryhmää Albertan yliopiston Tracking Change -tutkimusprojektissa. Projektin aikana nuoret oppivat ilmastonmuutoksen lisäksi muun muassa luonnosta, eläinten muuttoreiteistä ja kalakannoista. Projektin aikana valmistelemiensa esitelmien perusteella kuusi opiskelijaa valittiin osallistumaan joulukuussa Puolan Katowicessa järjestettyyn COP24-ilmastokokoukseen.

”Olemme opiskelleet oppiaksemme muutoksista luonnossa, vedessä ja ympäristössä, myös alkuperäiskansojen perimätiedon kautta. Pohdimme myös, miten tällä tietämyksellä voitaisiin vaikuttaa politiikkaan ja hallintoon. Yhteisöjä kiinnostaa nuorten mielipiteet ja heitä tulisi kuunnella,” sanoo projektia ohjaava Carrie Kaarsgaard.

Puolen vuoden valmistelujen jälkeen matkalle lähtenyt ryhmä on esiintynyt muun muassa Pariisissa UNESCO:lla ja YK:n Public of Youthin täydelle salille ja pitänyt puheenvuoron alkuperäiskansojen foorumille. Katowicen ilmastokokouksessa nuoret puhuivat ja pitivät esitelmiään useaan eri otteeseen, muun muassa YK:n nuorten Youth14-konferenssissa ja Palkuperäiskansojen foorumin Indigenous Caucusin tilaisuudessa.

Pelko on päällimmäisin ilmastonmuutokseen liittyvä tunne kanadalaislapsille.

”On surullista, että ilmasto muuttuu ja tiedämme, että se tapahtuu. Minusta meidän pitäisi oppia, miten se tapahtuu ja miten se vaikuttaa meihin”, sanoo 13-vuotias Kelsey Lockhart.

”Se on hyvin pelottava ja se etenee paljon nopeammin Arktisella alueella kuin mitä monet luulevat”, 17-vuotias Gavin Winter-Sinnott jatkaa.

Esitelmän kotiseutunsa Slave-joesta tehnyt Ryan Schaefer, 17, havahtui ilmastonmuutokseen kiertäessään maita setänsä kanssa.

”Aloin nähdä muutoksen omin silmin enkä vain televisiosta.”

”Näemme rakkoja hirvissä ja muissa eläimissä. Buffaloitakaan ei enää näy paljoa alueellamme. Veden taso nousee ja laskee jatkuvasti”, kertoo 16-vuotias Portia Morin.

”Leikin lapsena rannalla, mutta kasvaessani rannasta tuli epävakaa ja epäturvallinen, enkä saanut enää mennä sinne. Se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että kotini vajoaa.”

Morinin mielestä ilmastonmuutoksesta on vaikea keskustella. Hänen mukaansa alkuperäiskansojen jäsenet ovat eniten huolissaan, koska se vaikuttaa eniten heihin. Moni hänen yhteisössään ei tiedä, mitä he voisivat tehdä.

”Heillä ei ehkä ole tarpeeksi tietoa tai ketään opettamassa ilmastonmuutoksesta. Moni ei halua puhua siitä, koska se on niin vaikea aihe. He eivät uskalla sanoa totuutta vaan työntävät sen sivuun”, Portia kertoo.

Leikin lapsena rannalla, mutta kasvaessani rannasta tuli epävakaa ja epäturvallinen, enkä saanut enää mennä sinne. Se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että kotini vajoaa.”

Noin 370 miljoonaa ihmistä eli noin 5 prosenttia maailman väestöstä kuuluu alkuperäiskansoihin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset haavoittavat erityisen paljon alkuperäiskansoja, sillä kansat ovat usein riippuvaisempia luonnonvaroista ja alttiimpia sään ääri-ilmiöiden aiheuttamille vahingoille. Lisäksi esimerkiksi eristyneisyys päätöksenteosta, heikommat oikeudet omistaa maata ja köyhyys vaikuttavat negatiivisesti alkuperäiskansojen mahdollisuuksiin vaikuttaa maidensa ilmastotoimiin.

Amerikan alkuperäisasukas Tom Goldtooth, 65, on johtanut Amerikan mantereille keskittynyttä Indigenous Environmental Networkia vuodesta 1996. Hän uskoo, että ilmastonmuutosta voidaan hillitä myös oikeussaleissa. Goldtoothin mukaan alkuperäisten kansojen on ajettava uudenlaista lakisuuntausta, joka pitää ”Luonto-äitiä” itsenäisenä kokonaisuutena eikä vain resurssina, kuten kapitalismi sen näkee. Hänen mukaansa maalla, ja jopa vedellä ja ilmalla olisi oltava oikeuksia.

Katowicessa Goldtooth puhui alkuperäiskansojen välisestä yhteistyöstä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Pariisissa vuonna 2015 perustettu Alliance of Mother Nature’s Guardians kutsuu maailman alkuperäiskansoja yhteen turvaamaan rauhanomaisin keinoin planeetan suojeleminen tuleville sukupolville. Se edustaa kaikkia maailman alkuperäiskansojen jäseniä yli 70 maasta, yli 5000 eri ryhmää ja 4000 eri kieltä. Järjestön tavoitteisiin kuuluu muun muassa metsien suojeleminen tai ”pyhittäminen” ja oikeudenmukaisen, alkuperäiskansojen oikeudet huomioon ottavan siirtymän fossiilisista polttoaineista puhtaaseen energiaan suunnitteleminen.

Alliance of Mother Nature's Guardiansin Hsin Su, Mindahi Bastida, Tom Goldtooth ja Gert-Peter Bruch kertoivat Katowicessa järjestön toiminnasta.

Luonnon mullistuksen lisäksi Tracking Change -projektin nuoret esittivät Katowicessa huolensa kulttuuriensa katoamisesta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaarantavat monen alkuperäiskansan kulttuurin vanhojen elintapojen noudattamisen käydessä yhä vaikeammaksi.

Portia Morinin mukaan moni yhteisö ei halua edes ajatella sitä, että heidän maansa tai kulttuurinsa voi kadota. Hän on syvästi pettynyt siihen, etteivät päättäjät kuuntele alkuperäiskansojen toiveita rajoittaa teollisuuden valtaa heidän kotiseudullaan.

”Minun yhteisöni kielsi heitä tulemasta maillemme, mutta he tulivat silti. Se teki minut vihaiseksi, että meille sanotaan hallituksella olevan valta pysäyttää heidät, mutta he eivät tee niin. Minusta heidän pitäisi kunnioittaa, mitä ihmiset sanovat, eikä jatkaa kielloista huolimatta.”

Alkuperäiskansojen kulttuurien suojeleminen tarkoittaa siis myös ilmastonmuutosta hillitsevää politiikkaa. Esimerkiksi YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatimaa yleissopimusta ILO 169 voisi soveltaa myös ilmastopolitiikkaan. Sopimuksen tarkoitus on estää alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielen kuoleminen ja turvata alkuperäiskansojen yhdenvertaisen kohtelun muiden väestöryhmiin kanssa. Se pitää myös sisällään alkuperäiskansoille tunnustettavan omistus- ja hallintaoikeuden niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat. Sitova sopimus pitää maiden hallituksia vastuussa alkuperäiskansojen oikeuksista.

Sopimuksen ratifioi ensimmäisenä Norja kesäkuussa 1990. Sopimuksen 21:n ratifioineen maan joukossa Norja on yhä ainut arktisen alueen maa. Kanada ja Yhdysvallat ovat perustelleet ratifioimattomuuttaan sillä, etteivät ne usko kansainvälisen yhteisön kykyyn valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa.

Suomessa oikeusministeriö ilmoitti 24. tammikuuta, ettei ILO 169 -sopimuksen ratifiointi etene enää tällä hallituskaudella. Sopimuksen ratifiointi, pohjoismainen saamelaissopimus ja saamelaiskäräjälain uudistaminen siirtyivät seuraavan hallituksen harkittavaksi.

Minun yhteisöni kielsi heitä tulemasta maillemme, mutta he tulivat silti. Se teki minut vihaiseksi, että meille sanotaan hallituksella olevan valta pysäyttää heidät, mutta he eivät tee niin.”

Kanadan Ft. McPhersonista eli Tetlit Zhehistä kotoisin oleva 18-vuotias Richard Stewart ei alun perin halunnut lähteä Katowiceen, mutta lopulta muiden ryhmäläisten suosituksesta päätti tulla kertomaan tarinansa.

”Kuulin ilmastonmuutoksesta isältäni, mutta isäni ei kutsunut sitä ilmastonmuutokseksi. Useimmat vanhimmatkaan eivät puhu ilmastonmuutoksesta vaan he kutsuvat sitä ihmisen tekemäksi muutokseksi. Isäni puhuu siitä, kuinka eläimet ja kasvit ovat muuttuneet niin paljon. Hän puhuu siitä kuinka 1970- ja 1980-luvuilla oli paljon eläimiä olikaan ja nyt ei ole enää niin paljoa”, Stewart sanoo.

”Elintapamme ovat hitaasti kuolemassa.”

kirjoittanut

Erkki Mervaala

Erkki Mervaala on Prahassa asuva toimittaja ja
yksi Hyvän sään aikana -julkaisun toimituspäälliköistä.